Eilen oltiin Hulin kanssa agi treeneissä. Tiukkoja käännöksiä sekä sylkkäreitä kuului reeneihin. En ymmärrä miten voi olla vaikeaa pitää käsien liike hallittuna sekä kropan asento oikein. Kädet näyttää toista ja kroppa toista. En yhtään ihmettele jos koira ei aina tiiä minne mennä ja miksi hypyt menee pitkiksi. Keppien hakemiseen oon tyytyväinen. Jonkun verran kysyi mut hyvin lähti hakemaan. A:n kontaktit onnistui hyvin mut puomin alastulon juoksi läpi ilman kontaktin ottoa. Lopuksi puomille otettiin kunnon pysäytykset et muistu hieman mieleen toivottu suoritustapa. Parin viikon päästä olisi kisat, pitkästä aikaa. Toivotaan et siellä olisi tuo puomi onkelma jo hallinnassa.
Tämä päivä menikin hakuilun merkeissä. Pääsi rääpälekkin myös touhuilemaan kun, eilen ei sit illalla jaksanut enää Oikun kaa mitään tehä. Oikun reeniin kuului nenän avaus eli ilmavainun ottaminen ja tytöt neuvoivat kuinka näen kun koira on ottanut vainun. Eka "muijaan" meni tovi ennenkuin ymmärsi mennä sen luo ja et sieltä se haju tulee. Toinen meni paremmin, hakukertojen paras nosto. Kolmas meni hieman hitaammin koska "muija" oli vähän syvemmällä metässä. Mut tyytyväinen oon koiran työskentelyyn, kun oli eka kerta. Kaikkien "muijien" kanssa leikki sitten hakuilun päätteeksi.
Hulille otettiin myös samanlainen nenän avaus. Hulilla meni enemmän jäljestyksen piikkiin. Nenä ei noussut maasta. Ja Huli on kuulema turhan itsenäinen työskentelemään :). Jälkien perässä meni takalinjalle asti ja siellä yssikseen juoksenteli eestaas. Kyllä kaikki "muijat" nousi mut ei ollut sellaista nenän toivottua käytöstä. Ensi kerralla Huli laitetaan liinaan ja lähdetään siitä sitten etenemään.
Tuossa nenän käytössä huomasi nyt nuoren ja vanhan eron. Niillä on ero kuin yöllä ja päivällä. Oikulle on otettu vain muutama pihajälki aktiviteetiksi joten nenää ei ole ehdollistettu sinne maan tasalle. Kun Oikku pääsi metsään niin enemmän se otti hajuja ilmasta kuin maasta. Jonkin verran nuuhki maata mut paljon vähemmän kuin Huli. Mut kaikki "muijat" Oikulla nousi ilmavainusta.
Hulin päästessä metsään sillä oli nenä melkeinpä koko ajan maassa ja se etsi jälkeä. Sen takia Huli haahuili takalinjalla koska siellä oli ollut immeisiä piilossa ja sinne meni aika hyvin jälkeä. Hulsalla on otettu jälkeä, jopa siihen asti et se merkkaa kepit jäljellä. Varmaan nyt Oikun nenä ehdollistetaan ekana tuohon ilmavainuun ja sitten jatketaan jäljen työstämistä.
Mut siinäpä taas meidän kuulumisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti