Elokuu on jo puolivälissä. Nopeasti kyllä kesä mennä pyyhälti, ei oikein huomannutkaan.
Elokuun ekana viikonloppuna oltiin Kuopiossa näyttelyturneella. Kolmipäiväiset näyttelyt, kyllä se on vaan rankkaa hommaa. Meillä meni näyttelyssä yllättävän hyvin. Saldona tuli Hulille PU2, ROPpi ja ROPpi sekä Oikulle ERI, PU4 ja PU3 sekä SERTI. Oikun menestykseen oon tyytyväinen, koska joka päivältä se sai sen ERIn. Seuraava näyttely on sitten myöhemmin syksyllä. Saa vähäksi aikaan "puudelihommat" jäädä.
Paimentamassa ollaan myös käyty, välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä. Viimeksi Oikku oli kyllä ihan yliveto. Lampaiden luokse kun päästiin niin korvat hävisi sen siliäntien ja kaikki käskyt oli ihan outoja sen mielestä...Herra päätti vähän itsekseen työskennellä eikä kuunnella mammaa yhtään. Oikkua oon pitänyt pehmeänä koirana ja tähän asti ei ole tarvinnut ääntään korottaa että koira kuuntelisi ja uskoisi. Nyt kyllä joutui aika tiukasti komentamaan ja paimensauvaa maahan lyömään jotta käskyt menee perille ja saataisiin jotain aikaiseksi. Ei hyvin koira lakoillut maahan eikä häntä laskenut kun komennettiin Sinikan kanssa yhdessä. Jännä huomata miten siitä koko ajan löytyy uusia piirteitä.
Tokon ja agilityn suhteen on välillä hiljasempaa ja välillä taas enemmän touhua. Agilityssä on hyvä kun Oikulla on sitä vauhtia ja tarmoa ja siinä mie jotenkuten pysyn perässä. Mutta tää toko, miten se voi olla niin vaikeaa. Myö edelleenkin junnataan niissä pienissä liikkeen osioissa kun tää ohjaaja on liian hidas (lue:tyhmä), että Oikku varmaan kärsii tästä hommasta. Koiralla on intoa tokoon mutta mie en oikein osaa sitä hyödyntää oikealla tavalla. Eli emme sen saralta varmaan starttaa tämän vuoden puolella. On aika paljon niitä säätö juttuja.
Mutta ei tänne itä-rajalle sen kummasimpia.