Nyt on kyllä tosi pitkä aika edellisestä kirjoituksesta. En vaan ymmärrä miten se on niin vaikeaa tulla koneelle ja muutama lause kirjoittaa...
Jaahas, aloitetaan vaikka meidän Oikun ekoista agikisoista. Suoraan sanottuna koira oli keskeneräinen kisoihin mentäessä, kepit ei ollut kunnossa eikä myöskään kontaktit. Mutta lähdimme hakemaan kisakokemusta Oikulle sekä myös tietysti itselleni kun on pitkä aika viimeisistä kisoista. Tuloksen saaminen ei käynyt edes mielessäkään.
Eka radalla saimme hyllyn jo kolmannella esteellä. Koira oli vähän omissa maailmoissaan eikä tullut sillä tavalla mitä aattelin. Ja toiseksi jäin "ehkä" hiukan mummoilemaan. Olipa taas uutinen : ) Pientä epävarmuutta oli koirassa havaittavissa ekalla radalla. Muuten rata meni ok, ohjauksellisesti rata ei ollut sellainen mitä olisin itseltäni toivonut. Kontaktit otettiin "hienosti" läpijuoksuna. Eli pääasia oli että koira ei loikkaa kontaktilta alas kilometrin päästä.
Toinen rata oli hypäri ja siinä oli nähtävissä sitä Oikkua mitä yleensä reeneissäkin on. Hyllyn teimme nyt neljännelle esteelle. Ohjasin koiran ohi muurin, kyllä sekin näköjään onnistuu...Ja ennenkuin kerkesin mitään tehdä, Oikku oli jo käynyt putken suorittamassa. Tällä hypärillä kyllä näki miten auttamattomasti olin myöhässä joka paikassa. Ja tuli taas kantapään kautta opittua, että pitää muistaa sitä koira ohjata eikä olettaa!!!
Hyllysaldosta ja ohjauksellisesti huonoista radoista huolimatta oon tosi tyytyväinen Oikun toimintaan kisapaikalla sekä radalla. Tekemisen into näkyi eikä kertaakaan haahuillut tai pyrkinyt radalta pois mitä vähän etukäteen jännitin. Eli menemme toisenkin kerran kisoihin : )
Niin ja sinä päivänä jakoivat 1- ja 2- luokan koiralle symppis-palkinnon ja Oikku sai 1-luokan symppis-palkinnon!!! Tuomari vain sanoi palkintoa hakiessani, että koiralla on kyllä asenne kohdallaan radalla. Tiiä mitä sitten tarkoittanut... ; )
Sitten kävimme Tuusniemen näyttelyssä 21.2. Mukana oli vain Oikku koska Huli ei vielä päässyt vetskuihin niin en ilmoittanut sitä ollenkaan. Meidän saldo oli PU 2 ja varaserti. Ihme kun saimme edes sen ERIn käytöksen puolesta. Oikku ei varmaan oo ikinä käyttäytynyt tuolla tavalla kehässä mitä se nyt teki. Naama punaisena yritin koiran pitää maan tasalla seisomassa neljällä tassulla mutta se oli aika vaikeaa...Tuomarikin naureskeli meille : ) Juoksutukset eivät olleet sen helpompia... PU-kehän jälkeen tuomari tuli Oikkua silittämään ja tuumasi Oikulle, että jospa sie iän myötä tulisit rauhallisemmaksi. Vaikea uskoa että tuo koira olisi joskus "rauhallinen". Varmaan 10 vuotiaanakin se käyttäytyy samalla tavalla. No ehkä pitäisi katsoa itsensä peiliin. Emme juurikaan reenaile näyttelysysteemejä. Mutta pääasia että koiralla oli hauskaa kehässä vaikka emännällä ei ehkä ollut niin hauskaa.
Tämän viikon keskiviikkona tulin Turkkusesta kotiin. Oltiin Oikun kanssa taas yhden kerran Janitan agility opissa. Paljon taas tuli uutta sekä vanhaa mutta nyt taas päästään eteenpäin neuvojen avulla. Miulla on ongelmana se että jään aina jumittumaan (niinkuin myös radalla : )) ja jankkaamaan samoja enkä osaa viedä opetusta loogisesti eteenpäin. Kontakti opetukseen tuli kyllä tosi paljon uutta mitä en oo ajatellutkaan. Kepitkään ei oo ongelma mutta oon ne itse sellaiseksi tehnyt. Mutta nyt on taas reeni-intoa ja palikoita mitä käyttää.
Junalla taas Oikun kanssa matkusteltiin. Ja yllätys, yllätys, keskiviikkona kun oli kotiin lähdönaika niin oli Turun päässä vr:llä hässäkkää. Joten junat ei kulkeneet aikataulussaan. Helsingin päässä meille tuli tunnin odotus ennenkuin seuraava Joensuun juna lähti. Oikku on kyllä aivan uskomaton matkustuskaveri. Se ei ota mistään itseensä ja nytkin rautatieasemalla, jossa oltiin ekaa kertaa, se chippaili kuin kotonaan. Ei sitä häirinnyt väenpaljous eikä ihmisten matkatavarat. Hyvin pystyi tekemään kaukkareita ihmisten seassa ja palkkautui hihnallaan. En jaksanut kaivella nameja...Koirasta varmaan irtoaisi vieläkin enemmän kun vain osaisi sen kaiken hyödyntää.
Nyt tuli taas hirveä tekstisepustus... : ) Palaillaan!