sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Tökkii...

Kylläpä on tosi pitkä aika viimesimmästä. Puoli vuotta =) Nolottaa...

Kesä meni tosi nopeasti. Muutamat agikisat käytiin Oikun kanssa. Huli pääsi myös Klagilla kisakentille. Hyvin meni vanhuksellakin mutta omia mokia kun ei tullut tulosta. Oikun kanssa etsitään agissa sitä yhteistä säveltä. No kuhan tammikuussa pääse mahasta eroon niin sitten taas aloitetaan Oikun kanssa kunnolla reenaamaan ja niitä kisoja koluamaan.

Heinäkuussa käytiin AHBA:n kisoissa Kuttukuussa. Saatiin toinen legi JHD:sta ja se on nyt varmennettu jenkeissä joten "epävirallisena" tittelinä saadaan sitä käyttää. Seuraavana päivänä oli HRD 1 jota ei läpäisty. Oikku pisti ihan leikiksi koko homman. Ne kuuluisat korvat katosivat yhden yön aikana jonnekkin. Mutta ensi kesänä uudestaan. Syyskuussa oltiin schape yhdistyksen järjestämällä paimennusleirillä. Mukavaa oli nähdä miten hyvin kaikki koirat toimivat.

Alku syksystä oli Turussa Elinan agikoulutusta. Siellä vierähti mukavasti viikonloppu. Ainut vaan että meikän liikkumisesta ei meinannut tulla mitään enää sunnuntaina. Marraskuussa Elina oli Joa:lla kouluttamassa ja sinnehän sitä piti itsensä survoa vaikka liikkuminen oli taas mitä oli... Elina sanoi että meikällä pitäisi olla aina kessi edessä niin keskittyisin paljon paremmin siihen koiran ohjaamiseen.

Marraskuun alussa käytiin Oikun kanssa tokokokeessa, ihan vaan kokeilemassa saataisiinko se ykköstulos. Tavoitteena oli paikallaan makuun onnistuminen koska Oikku on aiemmissa kisoissa niistä lähtenyt. Nyt se onnistui kympisti. Kaikkiin muihin liikkeisiin oon tyytyväinen mutta seuraamisessa, kummassakin, jätti kaikki perusasennot ottamatta. Reeneissä on tosi hyvin ottanut, välillä oon kaikki PA:t palkannut ja sitten taas satunnaistanut. En tiiä mitä lie pikku pojan päässä liikkunut. Mutta kuitenkin saatiin 163 pistettä ja ykköstulos. Ensi vuoden alkuun oon jo suunnitellut AVO:n kisat.

Näyttelyissä ei olla käyty ja tämän vuoden voittajakin jää väliin. Ensi vuodellekkaan ei oo mitään suunnitelmia näyttelyiden suhteen.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Tämäkin unohtunut...

Oho :o, mistähän sitä aloittaisi...

Joopa, agilitykisoja ollaan kierretty ahkerasti. Välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä.
Nollat ovat tiukassa. Nyt on ollut muutamat radat aivan kauheita. Siis meidän yhteistyön kannalta.

Keväällä näytti että koira on todella hyvällä kuulolla ja yhteistyö onnistuu mut nyt on taas koiran korvat jossain muualla kuin siellä missä pitäisi. Muutama ratakin on ollut profiililtaan sellaisia että en ole kerennyt sinne minne olin suunnitellut. Eli koira on tullut nopeammin edelliseltä esteeltä kuin ajattelin. Nyt ei ole ollut yhtään hyvää hyllyäkään mistä voisi olla tyytyväinen.

Viikko takaperin oltiin Varkaudessa kisoissa, kaksi agirataa ja yksi hypäri. Molemmilla agiradoilla oli sellaiset kohdat että tutustuessa tiesin et kosahtaa. Eka radalla tultiin siihen kohtaan mutkaputki, hyppy, suora putki ja tiukka 90 vasen renkaalle. Suoran putken vieressä puomi joten koira piti ottaa tarkasti mutkaputkelta ettei mene puomille. Suoran putken edessä oli vielä hyppy. No Oikku painoi suoraan putkelta sille hypylle kun en saanut kääntymään vaikka mitenkä hiljensin ja huusin koiraa joten siitä hylly.

Toisella agiradalla tämä kohta mentiin ns. väärinpäin. Oli hyppy, suoraputki, hyppy ja tiukka 90 oikealle keinulle. Hypyn edessä oli tarjolla tämä mutkaputki. Tutustumisessa päätin että otan koiran tiukasti haltuun eli käytän ääntä ja oon jo selkä menosuuntaan päin, tavallaan kuin veisin sille puomille mikä oli vieressä. Päätin että tulkoon vaikka kielto siltä hypyltä mut otan vauhdin pois. Teoriassa ja sen mielikuvituskoiran kanssa tämä onnistui mutta ei näköjään Oikun kanssa. Nyt sain ennakkoa otettua aika paljon, riskillä otin että lukee suoran putken eikä puomia. Kerkesin suoran putken päähän ja olin itse pysähdyksissä ja selkä menosuuntaan päin joten koiran olisi pitänyt ottaa kielto hypyltä mutta ei näköjään meillä toimi. Oikku pamautti suorasta putkesta, hyppäsi aidan ja otti sen mutka putken. Joten siitä hylly. Ei toiminut niin ei...

Viimeisenä ratana oli hypäri. Aika helpolta vaikutti mutta kun koira oli radalla tekemässä niin kulmat oli todella pahoja mitä rataan tutustumisessa ei tullut ajatelleeksi. Toisen esteen jälkeen Oikku pamautti suoraan miun jalkaan kun en ajatellut että se tulee niin kovasti ja en kerennyt alta pois. No härdelli oli jo valmis sen jälkeen. Meikän ohjaukset meni ihan sekaisin ja rata oli todella kunnon räpellysrata ja ikinä en varmaan oo niin paljon ääntä käyttänyt mitä nyt. Eli niitä viime hetken pelastuksia oli todella paljon. Lopussa olin tosi paljon Oikkua jäljessä mutta hyvin onneksi koira ohjautui niille oikeille esteille. Vähän tuuriakin pelissä =) Hypäriltä tehtiin todella karmea nolla, ohjaus oli sieltä sun täältä. Mutta nyt on eka merkintä kisakirjassa =)

Piti sitten maanantaina käydä reenaamassa tuo suoraputki hässäkkä. Todettiin reenikamujen kanssa että pää kääntyy mutta kroppa jatkaa matkaa eteenpäin. Kaveri veti lelulla ihan putken suulta tiukkaan takaisin päin mutta koira tulee putkesta pää kääntyneenä mutta kroppa jatkaa matkaa. Omituinen koira :O Hallinta reeniä tein etten laskenut putkeen vaan käänsin putken edessä mutta eipä auttanut sitten enää sen jälkeen kun suoritti suoran putken. Nyt sitten pidetään kisataukoa ja yritetään reenata tämä hallinta kondikseen. Sunnuntaina on vielä yhdet kisat mutta sitten tulee taukoa.

Pari viikkoa sitten oltiin Turussa Lentsun tokokurssilla. Taas tuli hyviä ohjeita ja vinkkejä. Niitä ollaan nyt sitten yritetty kotona toteuttaa. Lauantaina Oikku oli reeneissä vähän fleetu mutta sunnuntaina oli taas virtaa. Asiaan varmaan vaikutti perjantain pitkä matka sekä Vitin juoksu. Vitillä taisi olla vielä aika lähellä tärppipäivät. Siitä oon tyytyväinen että Oikku otti tosi vähän häiriötä. Kurssi pidettiin Kupittaan puistossa ja siinä liikkuu koko ajan ihmisiä ja koiria joten häiriötekijöitä on todella paljon. Kumpanakin päivänä hiekkakentällä oli vielä mätsäri. Myöhän ei hirveesti olla reenattu tuommoisessa häiriössä.

Paimennukset on myös aloitettu toukokuussa. Eka kerta meni todella hyvin. Kyllä se vaan muistaa mitä pitää aitauksessa lampaille tehdä. Työn alla on nyt hakukaarien opettelu. Yritetään saada Oikkua kiertämään vähän kauempaa jotta ei pöläytä lampaita kun menee liian läheltä. Kyllä on muuten vaikeaa ajatella mistä laitat koiran menemään ja mihin kohtaan itse sijoitut laumaa ja koiraa nähden. Paimennus ei todellakaan ole sitä että koira humputtelee menemään ja ajelee lampaita miten sattuu. Se on aika kurinalaistatouhua. Mutta sitäkin hauskempaa =)

Mutta kirjoittelen taas kun muistan....

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Päivityksiä

Taas on jäänyt tämäkin päivittelemättä.
Oikun kanssa ollaan nyt pari kertaa käyty kisoissa. Meillä on ollut ongelmana reeneissä että ei olla pystytty tekemään yhdessä pitkää rataa. Vähänkin kun ohjaus on myöhässä tai epäselvää niin koira pongailee omia esteitä. Hyvä puoli tuossakin on että se on estehakuinen.

Maaliskuun lopulla käytiin oman seuran kisoissa, jossa tuomarina oli Rauno Virta. Tosi mukavat ja ohjattavat radat oli tuomari tehnyt. Sitten kisaraportti...

Eka radalta tuloksena 10 ja miinusaika n.10 sekkaa. Keppien aloitus oli tosi hyvä vaikka tultiin kovasta vauhdista mutta sitten keppien puolivälissä koira pyörähti itsensä ympäri ja jatkoi pienellä ohjauksella kepit oikein loppuun. En tiiä mitä tässä tapahtui, varmaankin itse jotain sanoin tai tein vaikka kepit pitäisi koiran osata sillä tavalla että pystyy vaikka kärrinpyörää heittämään niin koira tekee tehtävän loppuun. Siitä tuli eka vitonen.
Sitten oli tämmöinen kolmen esteen pyöritys jossa pyörityksen keskimmäisenä esteenä on muuri. No tottakai tämä blondi olettaa että koira lukee muurin ja en kunnolla ohjannut loppuun asti mutta mitenkäs kävikään. Koira kiersi todella nätisti koko esteen ja eikun vaan uudelleen koira laittamaan muurille. Siitä tuli meidän toinen vitonen.

Toinen rata oli aikamoista mylläkkää ja ohjauksellisesti todella huonoa. Tuloksena 25 ja miinusaikaa n.2 sekkaa. Viidennelle esteelle asti ohjaus tuntui todella hyvältä mutta sen jälkeen koko homma hajosi, miun virheistä. Aidalta tuli kielto, koska otin Oikun liian tiukkaan niin koira ei hypännyt sitä. Renkaalta tuli 2x5, ekana sivusta ohi ja korjauksessa laitoin tosi huonosta kulmasta koiran menemään joten tuli taas sivusta ohi. Kolmannella kerralla saatiin rengas onnistumaan. Keppien aloitus taas loistavasti mutta kesken kaiken pujottelun tuli pois. Ja eikun taas alusta aloittamaan. Ja sitten sain omalla ohjauksella toka vikan hypyn riman tulemaan alas. Mutta tyytyväinen koiraan pitää olla, koska nyt saatiin tehtyä rataa.

Eilen oltiin sitten Pieksämäellä kisaamassa ja tuomarina Kari Jalonen. Sieltä tuloksena tuttu 10 ja miinusaikaa n.5 sekkaa. Ohjauksellisesti eka rata ei tuntunut hyvältä, vähän oli sellainen olo että on myöhässä joka kohdassa. Taas yhden kerran tosi loistava keppien aloitus ja nyt ei ollut mitään ongelmaa että olisi yrittänyt kesken kaiken pois. Keppien jälkeinen aita oli meidän kompastuskivi. Vekkasin liian paljon ja kädet oli vähän turhan ylhäällä joten koira lähti takakiertoon. Sain ohjattua koiran sillä tavalla ettei hypännyt hyppyä takaisinpäin. Siitä eka vitonen. Tämän kompastuskiven jälkeen tuli keinu ja Oikku otti taas yhden kerran lentokeinun. Reeneissä on nimittäin aika paljon tullut lentokeinuja. Onneton pahvi kun ei älyä hidastaa vauhtia ollenkaan. Ja siitä tuli meidän toinen vitonen. Toka vikana esteenä oli rengas ja "omasta mielestäni" käänsin koiran jo edellisellä hypyllä suoraan linjaan renkaalle niin eikös se vaan hypätessä osu kylki edellä renkaan sivuun. Eli olisi pitänyt vielä tehdä töitä enemmän jotta koira olisi ollut ihan suorassa linjassa. Mutta onneksi lentokeinusta eikä renkaasta tullut mitään fyysisiä vammoja.

Toinen rata päättyi hyllyyn jo toisella esteellä. Toisena esteenä oli rengas ja siitä viistosti hyppy. No Oikku tuli renkaan ja sivutukien välistä ja kerkesi ottaa jo sen viisto hypyn. Eipä juuri ollut mitään tehtävissä kun oli jo miun ohjauksesta lukenut sen viistohypyn. Rata tehtiin reenimielessä loppuun eli pysäyttelin kontakteille ja annoin jonkun aikaa nokkia. Keinu tehtiin varman päälle eli otin vauhdin pois ja näin estin lentokeinun tekemisen.
Eli nyt taas tietää mitä pitää vahvistaa reeneissä.

Pikku hiljaa rupeaa löytymään se yhteistyö ja kyllä myö joskus ykkösistä noustaan sinne kolmosiin mut siinä voi mennä jonkun aikaa... =)

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Paljon on taas tapahtunut

Mistähän sitä aloittaisi... On nimittäin taas pitkä aika kun on tullut tätä päiviteltyä :(
Tammikuun alussa käytiin Oikun kanssa Pieksämäellä tokokisoissa. Se meni totaalisesti penkin alle...
Ennen paikkamakuuta koira kävi ylikierroksilla ja viretila oli katossa. Ounastelin jo että ei hyvä seuraa. Reilun minuutin Oikku pysyi paikkamakuussa ja sitten lähti hiljakseen hiipimään minnuu kohti. No nollillehan se meni.
Seuraaminen kytkettynä oli myös ongelmallista. Alku lähti hyvin mut sit se hajosi kokonaan. Pientä paikan hakua ja perusasentoja jätti ottamatta.
Irti seuraamisen alku oli todella hyvä, koira oli tiiviisti mukana mutta sekin sitten hajosi. Tässä myös jätti osan perusasennoista ottamatta ja kerran lähti todella pahasti haahuilemaan.
Liikkeestä maahanmeno nollille. Annoin käskyn ja katsoin sivusilmällä että koira meni maahan mutta jätti perspään ylös eli etuosan laittoi vain maahan.
Luoksetulo oli todella katastrofaalinen. Tätä pidin varmana liikkeenä mutta näköjään tuo otus voi keksiä mitä vain...Vauhti oli ihan järjetön millä lähti tulemaan, ekana pomppu oikealle puolelle, sieltä pienen kunniakierroksen kanssa eteen ja pomppu ja sitten vasta pysty tulemaan pompun kautta vasemmalle sivulle.
Liikkeestä seisominen sentään meni hyvin, pysähtyi todella säpäkästi ja koiran vierelle pääsin palaamaan ilman että otti sivuaskeleita.
Hyppy meni myös todella hyvin, hieman vinoon se hyppää mutta toivotaan että suoristuu tekemisen kautta.
Yleisvaikutelmana saatiin kasi. Tuomari vain sanoi taas, että kun se on niin nopea liikkeissään että hienosäätöä. Niinpä, sitä hienosäätöä todellakin tarvitaan. Varmaan menee ikuisuus ennenkuin tuo koira on EVL:ssä. Pisteitä saatiin 80 ja jäätiin näin ilman tulosta.
Hauskaa oli sekä koiralla että ohjaajalla. Myö ei lannistuta vaan yritetään entistä enemmän =) Mieluummin sähäkkä koira kuin perässä vedettävä lahna.

Tammikuun lopulla oltiin Turussa Anskun tykö vähän reenilomalla. Junalta suoraan paineltiin Kupittaalle Lentsun yksärille. Saatiin taas tosi hyviä neuvoja mitkä pitäisi olla itsestään selvyyksiä mutta pieni pää ei osaa ajatella ;) En osaa kävellä oikealla nopeudella enkä myös osaa antaa käskyjä oikealla äänensävyllä. Näitä ollaan sitten sen jälkeen reenailtu. Kiitos Lentsulle että jaksoi taas pahvia ohjaajaa =)

Seuraavana päivänä oli Janitan agility. Taas todettiin se että rynnimisellä ei saa kuin sotkua aikaiseksi. Vaikeaa... Janita taas muisti muutaman kerran mainita rytmityksestä, olipa uutinen. Nyt oli koira todella hyvin kuulolla ja nähtävästi miun ohjauskin jota kuinkin paikoitellen hyvää, koska nyt ei jumittu niin paljon paikoilleen hinkkaamaan. Pakkovalssi on miulle edelleenkin paha. Mie en ymmärrä miten en saa sitä onnistumaan. Kepeillä oli myös vetotilanteessa se, että en malttanut odottaa koiraa tarpeeksi ja auttaa sitä aloittamaan pujottelua. Eli malttia radalle ja muistaa lukea sitä rataa se virtuoosikoira mukana.
Väliaikoina sitten reenailtiin Anskun ja Tiinan kera, enemmän tottis voittoisasti. Iso kiitos taas Anskulle meidän majoittamisesta sekä ylläpidosta!

Turusta kun kotiuduin torstai yönä, niin perjantain kerkesi olemaan kotona. Lauantai aamuna oli startti kohti Vantaata ja Fur Centteriä. Huli pääsi mukaan champion of champion ja veterans of veterans gaalaan. Osallistumisoikeus meillä oli veteraanikisaan. Homma ei oikein mennyt putkeen. Huli oli totaalisesti omissa maailmoissaan. Päänuppia kyllä varmaan osittain sotki juoksuiset nartut. Huli puhdisti tosi hyvin paikan lattiat. Ei varmaan tarvinnut kenenkään luututa =) Muuten tosi mukava ilta ja hauskaa oli. Meillä sattui tosi mukavat pöytäkamut joiden kanssa juttu luisti.

Agilityä ei olla unohdettu. Nyt ollaan vaan tosi harvoin päästy reenailemaan kun täällä on pikkuisen pidellyt pakkasia. Onneksi nyt rupeaa helpottamaan. Tokon ulkoreenitkin ovat jääneet vähälle. Ne ihmiset jotka pääsevät reenaamaan lämpimään halliin, saavat olla kiitollisia mahdollisuudesta. Kyllä itsekkin olisin valmis maksamaan enemmän reenipaikasta jos se olisi vain lämmin.

Nyt pitää yrittää itseään ottaa niskavilloista kiinni ja käydä enemmän tätä päivittelemässä.