keskiviikko 30. tammikuuta 2008

Koiramaista eloa taas...

Eilen kävimme taas agireeneissä. Huliin olin todella tyytyväinen. Opettelemme uutta ohjaustyyliä ja samalla vähemmän meikäläisen äänen käyttöä mikä on erittäin vaikeaa. Minkähän takia???
Koiran liikkumiseen tällä uudella tyylillä tarvitaan enemmän varmuutta. Huligaani vähän kyselee ja ihmettelee mikä on homman nimi. Koirasta näkee et se kyllä keskittyy paremmin tekemiseen kun en oo koko ajan äänessä. Tulevana lauantaina mennään Hulin kanssa yhden reenikaverin oppeihin. Hyvä saada muiltakin kommenttia ja ohjeistusta koska ajan kuluessa oman ryhmän kamut eivät välttämättä näe enää niitä virheitä mitä siellä koheltaa.

Oikarinen oli myös mukana. Eka kerta radalla meni vähän kuuheltaessa mutta toinen kerta meni paljon, paljon paremmin. Pystyimme jopa tekemään ns. rataa kuusi estettä ilman mitään pysähdyksiä. Sylkkäritkin onnistuivat erittäin hyvin. Lopuksi otimme keinua sekä rengasta. Keinun päähän juoksu sujuu ja alastulo reenit sujuivat nyt paljon paremmin mitä edellisellä kerralla. Nyt taas pystyi antamaan enemmän keinutusta mitä aikaisemmin. Renkaalla ei ole vielä ongelmia, tulee hyvin läpi eikä yritä kiertää. Koira on kyllä hihnassa että ei pääse missään vaiheessa väärin tekemään. Nyt pitäisi ruveta työstämään niitä lähetyksiä myös renkaalla.

Illalla mietin ja pähkäilin että lähenkö ajamaan Okuun hallille ja ottamaan toko reeniä. Keskiviikkoisin hallilla on alkuillasta hyvät tavat- ryhmä ja sen jälkeen alkaa pk-tottis vuoro ilman ohjausta. No ei saanut mielenrauhaa ennenkuin laittoi kamat kasaan ja lähti vaan ajamaan Okua kohti. Huligaani jäi kotiin ja lähdettiin Oikun kaa kahdestaan. Siellä olikin muutama koira ja oli hyvää harjoitusta Oikulle. Samaan aikaan reenailtiin kentällä toisen koiran kanssa ja Oikku pystyi täysin keskittymään vaan meidän tekemiseen. Nyt ei ollut meillä kunnolla aihetta mitä tehdä koska lähtö tuli niin äkkiä. Otimme kaikkea vähäsen. Ei varmaan mikään hyvä idea koiran oppimisen kannalta mut tulipahan tehtyä. Koko ajan pelko piinaa selkärangassa että mitähän sitä saa aina yksinään reenatessaan pilattua...

Tänään käytiin pitkästä aikaa montuilla juoksuttamassa koirat. Oikku taas teki omiaan "oikkujaan" eikä meinannut tulla kyytiin kun oltiin lähtöä tekemässä. Hiimaili yksikseen eikä ollut kuulevinaankaan että tehtiin pois lähtöä.

Alla on muutama kuva nyt keppilöistä kun verkot ovat paikoillaan. Tänään sain kuvat vasta otettua. Toivotaan että myö päästäisiin nyt siihen tavoitteeseen eli toukokuussa olisi kepit kondiksessa.



Verkko hässäkät.















































Herkkä hetki sohvalla.....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti