Mistä tietää että kesä on tullut? No tietysti siitä, että paimennukset ovat alkaneet =)
Toukokuussa alkoi paimennukset ja kyllä tuo eläin muistaa mitä ovat lampaat. Tämän kesän tavoitteena on saada poispäin ajo kuntoon mikä on todella vaikeaa meikäläiselle. Kun ei osaa lukea sitä laumaa niin ei osaa. Pätkittäin saadaan hyvää ajoa mutta sitten mie sotken sen... Meidän suunta käskyt meni uusiksi. Vasen on vasen mut oikea puoli pitää muuttaa koska on niin lähellä Oikku nimeä. Meillä on sitten ruottalaisten oikea-sana käytössä ja voi maailma miten se on vaikea muistaa.
Oltiin schapejen paimennusleirillä myös mukana toissa viikonloppuna. Oikun kanssa metässä ollessa huomasin, että niitä mehtäreenejä kaivataan myös. Koiralla oli tavallaan kadonnut lauman hahmottamissilmä ja ootteli vaan, että milloin tulee käskyä mitä tehdä. Ei oikein oma-aloitteisesti lähtenyt työskentelemään. Iltapäivää kohden rupesi sitten jo pikkuisen löytymään sitä asennetta mitä kaipasin. Hitaasti hyvää tulee.
Agilityn saralla on ollut pientä taukoa. Kuopion kisat jäi väliin kun Oikku satutti oikean lavan viikko ennen kisoja. Meidän pihalla ylä- ja alapihan erottaa kivimuuri. Reenattiin keppejä, jotka sijaitsevat siis alapihalla, ja mie olin palkan kanssa yläpihalla. Koira lähti tulemaan keppien jälkeen palkalle ylös ja nähtävästi tuli pieni laskuvirhe ja pamautti täydellä vauhdilla oikea lapa edellä kivimuuriin. Olin aivan varma että, nyt on etupää entinen, koira huusi kuin hyeena ja oikea jalka heilui hervottomasti ilmassa. Mutta onneksi ei sattunut vakavaa, etupää oli turvoksissa rinnan ja kainalon alta ja jonkun verran on nähtävästi keventänyt koska, alaselkä oli myös jumissa. Keventämistä en huomannut mutta fyssari sanoi, että sen huomaa vasta kunnolla kun katsoo videolta hidastettuna. Mutta koirassa ei näkynyt mitenkään että sillä olisi joku paikka kipeänä. Mikä on vähän harmillista.
Huli viettää mukavia eläkepäiviä ja nauttii elämästä. Hulin morsmaikut ovat tiineenä ja jos kaikki menee hyvin kummallakin, niin tulee kesäpentusia. Hulin kanssa tehdään vain mielen virkistykseksi kaikkea kivaa. Kaukoissa Huli on kyllä aika proo. Hulille en oo sen kummemmin kaukoja opettanut niin sillä on kyllä hyvät asennonvaihdot ja kaikki vaihdot tarjoaa taaksepäin. Toisin kuin Oikku.
Tokokisoihin Oikun kanssa ei olla keretty osallistumaan. Ja ei kyllä yhtään mieli tee osallistuakkaan ennenkuin ne kaukot ovat kondiksessa. Sekä luoksetulon stoppi. Kaukoissa se eteenpäin loikkkimminen on ihan järkyttävää. Jos ne ajan kanssa korjaantuisivat =) Ja stopissa sillä ei ole vielä ajatustakaan pysähtymisestä. Mut jos myö jossakin vaiheessa käytäisiin se AVO.
Palaillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti