torstai 4. joulukuuta 2008

Aikaa viimeisestä...

No huh huh... Ihan hävettää kun on taas pitkä aika edellisestä. Kaikkea on taas kerennyt tapahtua.
Aloitellaan aika järjestyksessä...
Joo, elikkä marraskuun alussa käytiin Vantaalla schape-erkkarissa. Huli sai ERIn mutta ei sijoitusta ja Oikku sai myös ERIn ja kilpailuluokan kakkonen. PU kehässä ei sijoitusta. Samalla käytiin jalostustarkastuksessa Oikun kanssa. Kohtalaisen hyvän arvion sai mutta uudemman kerran mennään sitten muutaman vuoden päästä. Jonkun verran tuli sanomista "löysistä" paikoista.

Pari viikkoa erkkarin jälkeen lähdettiin Marin ja Anskun kanssa Hollantiin schapendoesien club show:n. Mukaan lähti viisi koiraa, Oikku, Riesu, Vítti, Likka ja vanha mummo Ellu. Menestystä ei juuri tullut, Riesu oli ainut joka sai ERIn. Oikku sai EHn, tuomari halusi enemmän jalkoja ja rintaa. Paljon näki taas koiria laidasta laitaan. Kerettiin jopa käydä vähän shoppailemassa ja katselemassa maisemia. Yllätyin mitenkä mukavia ihmisiä ovat hollantilaiset : ) Mukava reissu ja olisi siellä viipynyt vähän pidempääkin ja sää olisi saanut olla parempi.

Ai niin, tärkein meinasi unohtua. Käytiin Oikku mittuuttamassa nyt sitten virallisesti agilitykisoja varten. Meidän kisakirjassa on nyt kolmen tuomarin allekirjoitus siitä että on nyt virallisesti MEDIKOIRA. Yksi tavoite saavutettu, nyt kun saisi vain koiran kisakuntoon niin pystyisi starttaamaan.

Nyt on otettu Oikulle tehokuuri kontaktien opetukseen. Jos ne osaset nyt rupeaisivat pikku hiljaa lonksahtelemaan paikalleen. Janitalta on taas varattu kaksi tuntia koulutusta jotta saataisiin nyt tää meikäläisen ohjaus kuosiinsa. Ja varsinkin se radan luku....Keppejä pitäisi nyt ruveta ottamaan 12 kipaleella kun nyt on haettu kuudella sitä vauhtia taas uudemman kerran. Keinu on vielä kesken mutta siinä ei "pitäisi" pitkään mennä koska sitä on jo aloitettu, nyt on vaan "loppuasennon" hiominen. Tämä viikko onkin mennyt reenatessa, kolme kertaa ollaan keretty hallille tekemään pikkujuttuja.

Mutta eipä tänne sen ihmeellisempää...

tiistai 21. lokakuuta 2008

Syksyn kuulumisia

Taas on näköjään kulunut yli kuukausi viimeisimmästä : )
Paljon on taas kerennyt tapahtua. Nyt on työyhteisökin vaihtunut. Meidän kunnassa harrastetaan nyt tätä työkiertoa eli jokainen työntekijä käy vuorollaan eri työpisteessä tutustumassa toisten työhön. Mie oon kotihoidossa nyt tuonne joulukuun puoli väliin eli pari kuukautta. Sitten palaan omaan työpisteeseen.

Koirarintamalla on tapahtunut paljon. Nyt on tullut uutta innokkuutta reenaamiseen, varsinkin tuon tokon suhteen.
Mut aloitellaanpa ekana syyskuun puolen kuulumisista.
Tuli käytyä agilityn MM-kisoissa ja hieno meininki oli päällä. Kyllä se on vaan niin erilaista olla paikan päällä kun nyt on katsonut uusintoja telkkarista. Hienosti meni sveitsiläinen schape, eipä juuri panikoinut tilanteesta. Lähtöalueellakin häntä vain heilui ja oli todella iloinen pakkaus.

Samalla reissulla oltiin siellä Turussa liki viikko "tuottajan" tykö. Meillehän oli varattu MM-kisojen jälkeiseltä viikolta 2,5 tuntia teho-opetusta agilityä Janitalta ja Jaakolta.
Oppia tuli paljon jota ei kaikkea vieläkään oikein ymmärrä eikä osaa soveltaa mutta jos sitten pikku hiljaa rupeaisi tuo pää selventymään. Paljon tuli uusia asioita eli kyllä vaan agilitykin kehittyy ohjauksellisesti maailman menossa.

Mutta tokoon saatiin ihan nyt uusia käänteitä. Nyt kyseinen laji on todella mukavaa eikä tunnu puulta. Kiitos Anskun joka antoi todella hyviä vinkkejä ja korjaili meikäläisen tekemiä virheitä. Nähtävästi meidän ongelmat johtuivat ihan liiallisesta jankkaamisesta ja koira turhautui. Noudon alkeet saatiin myös kuntoon ja Oikku tuo nykyään tunnarikapulaa jo sivulle ja käy jopa vielä istumaan ja pitää myös kapulaa niin pitkään ennenkuin palkka tippuu kädestä. Kaikkea muitakin uusia vinkkejä sekä neuvoja saatiin meidän tokoon. Kyllä oli todella hyvä vierailu Turkkusessa.
Hulin kanssa aloitettiin myös tokon opiskelut uudestaan uusilla opeilla ja se on todella hyvä tokokoira. Noudon kanssa meillä on ollut ongelmia mutta sekin tuo nykyään tunnarikapulan sivulle ja pitää sitä niin pitkään ennenkuin palkka tippuu maahan. Nyt sitten siirrytään Hulin kanssa kohta oikeaan noutokapulaan kunhan oon saanut tarpeeksi pitämistä vahvistettua sivulla. Luoksetulon pysäytykset aloitettiin myös uudestaan. Ennenkun heitin jotain Hulin taakse, se hyppäsi sivuun ja katsoi, että mitä helvettiä tuo ämmä minua heittelee. Sisällä ollaan reenattu kyseistä liikettä ja nyt koira ei väistä ollenkaan vaan pysähtyy ja sitten katsoo lentikö jotain taakse. JEEEE!!!! Kaukkarit on myös reenauksessa, ainut ongelma niissä on että koira liikkuu jonkun verran eteenpäin. Liian innokkaista istumaan nousuista ottaa hieman eteenpäin.
Mutta nyt tuli Hulin kanssa myös tavoitteelliseksi reenaus tokon suhteen. Ei sitä tiiä jos vaikka ensi vuoden puolella menisi jo tokon AVO-luokkaan....

Joo mutta ei tässä mitään sen kummallisempaa ole kuukauden aikana tapahtunut.
Palaillaan.....

perjantai 12. syyskuuta 2008

Ahkera kirjoittelija....

Syyskuun paremmalla puolella jo elellään. Täällä on ollut tosi kurjat kelit. Vettä on satanut vähän väliä. Nyt on yötkin olleet huomattavasti kylmempiä eli tosi asia on että talvi tekee tuloaan.

Mitäs meillä on tapahtunut? Eipä juuri mitään erikoista. Näyttelyissä ei olla käyty eikä myöskään kisoissa. Paimennukset ovat olleet nyt tauolla näitten kelien takia. Silloin kun olisi hyvä keli ja pystyisi pelloille menemään niin meikäläinen on töissä.
Elokuun loppupuolella käytiin Oikun kanssa MH-kuvauksessa. Koiran ikään nähden kuvaus meni hyvin. Aika rankka on kuvauksen kulku kun ärsykkeitä tulee toisensa perään. Ja kun kuvaukseen meni aikaa varmaan jotain 45-50 min niin se on pitkä aika koiralle. Mutta hyvää tietoa koirasta tuli. Jossakin vaiheessa käydään sitten luonnetestissä mutta siihen on vielä aikaa.

Agilityä ja tokoa on yritetty Oikun kanssa vääntää. Agility menee "hyvin" verrattuna tokoon. Mie ite saan tosi hyvin sössittyä tuon tokon. En ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa...Suurin ongelma on se palkkaus. En kerkiä koiraa oikean aikaisesti palkata niin sitten kun se palkka tulee, koira on jo ns. väärässä asennossa. Sivulle tulo-reeneissä tämä oikein korostuu. Koira on varmaan 10 vuotias ennenkuin sen kanssa ollaan missään tokokisoissa käyty. Mutta onneksi toko on meidän "sivulaji" : )
Onnittelut Oikun siskoille, Sohville ja Mollalle, hienoista tokotuloksista!!!

Huli on nyt sitten siirretty eläkkeelle agilityhommista, ainakin kisoista. Reeneissä se on ollut mukana ja hyppinyt medi korkeuksia. Ei ole kevennellyt tai linkuttanut. En oo ainakaan huomannut.

Mutta palaillaan taas asiaan kun jotain uutta rintamalla...(muutenkin niin ahkera kirjoittelija)

lauantai 16. elokuuta 2008

Elokuun puoliväli jo menossa

Elokuu on jo puolivälissä. Nopeasti kyllä kesä mennä pyyhälti, ei oikein huomannutkaan.
Elokuun ekana viikonloppuna oltiin Kuopiossa näyttelyturneella. Kolmipäiväiset näyttelyt, kyllä se on vaan rankkaa hommaa. Meillä meni näyttelyssä yllättävän hyvin. Saldona tuli Hulille PU2, ROPpi ja ROPpi sekä Oikulle ERI, PU4 ja PU3 sekä SERTI. Oikun menestykseen oon tyytyväinen, koska joka päivältä se sai sen ERIn. Seuraava näyttely on sitten myöhemmin syksyllä. Saa vähäksi aikaan "puudelihommat" jäädä.

Paimentamassa ollaan myös käyty, välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä. Viimeksi Oikku oli kyllä ihan yliveto. Lampaiden luokse kun päästiin niin korvat hävisi sen siliäntien ja kaikki käskyt oli ihan outoja sen mielestä...Herra päätti vähän itsekseen työskennellä eikä kuunnella mammaa yhtään. Oikkua oon pitänyt pehmeänä koirana ja tähän asti ei ole tarvinnut ääntään korottaa että koira kuuntelisi ja uskoisi. Nyt kyllä joutui aika tiukasti komentamaan ja paimensauvaa maahan lyömään jotta käskyt menee perille ja saataisiin jotain aikaiseksi. Ei hyvin koira lakoillut maahan eikä häntä laskenut kun komennettiin Sinikan kanssa yhdessä. Jännä huomata miten siitä koko ajan löytyy uusia piirteitä.

Tokon ja agilityn suhteen on välillä hiljasempaa ja välillä taas enemmän touhua. Agilityssä on hyvä kun Oikulla on sitä vauhtia ja tarmoa ja siinä mie jotenkuten pysyn perässä. Mutta tää toko, miten se voi olla niin vaikeaa. Myö edelleenkin junnataan niissä pienissä liikkeen osioissa kun tää ohjaaja on liian hidas (lue:tyhmä), että Oikku varmaan kärsii tästä hommasta. Koiralla on intoa tokoon mutta mie en oikein osaa sitä hyödyntää oikealla tavalla. Eli emme sen saralta varmaan starttaa tämän vuoden puolella. On aika paljon niitä säätö juttuja.

Mutta ei tänne itä-rajalle sen kummasimpia.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Kuulumisia heinäkuulta

Kesäkuu on jo vaihtunut heinäkuuksi ja kohta syksy rupeaa kolkuttelemaan ovelle. Meillä on illat pimenneet nyt aika nopeasti. Kesälomatkin on jo pidetty eli loppukesä menee töitä tehden. Syyskuussa on vasta seuraava loman pätkä kun lähdetään agilityn MM-kisoihin kannustamaan ja sitten seuraavalla viikolla mennään Oikun kanssa kasvattajaa "kiusaamaan".

Hulin tilanne jalan suhteen on edelleenkin samanlainen. Viime viikolla kävin Hulin kanssa ottamassa agia medi esteillä niin kaveri sanoi, että olihan se taas kerännyt itseään ennen hyppyä. Pihassa kyllä juoksee enkä oo sen huomannut keventävän sitä jalkaa. Käytiin myös Hulin kanssa tokoilemassa josta jätkä oli tosi innoissaan.

Oikun kanssa ollaan jatkettu samoilla reenilinjoilla mitä aikaisemmin. Tokossa yritetään saada alokasliikkeet kondikseen jos sitä vaikka syksymmällä kävisi kokeilemassa kokeessa...
Paikallaan olo meillä on pieni murheenkryyni. Kärsivällisyyttä kyllä tarvitaan liikkeen opetuksessa. Seuraamisen kontaktiin en ole ihan tyytyväinen, välillä vähän liikaa hajoaa niin sitä pitää myös vahvistaa. Agia ollaan käyty myös reenailemassa, välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä.

Tämän viikon maanantaina käytiin hakuilemassa. Kummallakin koiralla otin pelkkiä tuulia. On niin pitkä aika viimesimmästä kerrasta että palauteltiin homman nimeä koirien muistiin. Huli toimi kuin vanha konkari. Oikku turhan paljon haahuili, otti välillä myös jäljen hajun jota lähti seuraamaan. Mutta muuten reeni meni tosi hyvin.

Oikun kanssa ollaan käyty paimentelemassa. Tämä viikko jäi väliin koska Sinikalla on farmi-kisa viikonloppu. Ensi viikolla taas jatketaan. Nyt on kolme peräkkäistä kertaa mennyt tosi hyvin. Tuntuu kuin koira edistyisi silmissä. Pitkä prosessihan tämä paimennus on mutta ensi kesäksi on jo tavoitteet asian suhteen laitettu. Kovasti yritetään niihin päästä.
Mukana oli myös Tiina ja Urkki (Riesun poika). Urkki tulee kohta 5 kuukautta. Herra pääsi nyt toisen kerran lampaiden tykö ja laumaa ajamaan. Kyllä sieltäkin löytyy tätä viettiä. Tosi hyvin meni lauman perässä eikä yhtään arastellut lampaita. Urkki on myös todella hyvä lupaus tähän harrastukseen.
Alla on video jonka Tiina kuvasi. Video on toiselta harjoitukselta. Eli eka harjoitus oli kun kuljetettiin lampaat aitauksesta laiduntamaan. Ja tämä video on toinen harjoitus, ns.kuljetus pihaan päin. Tähän asti ollaan Oikun kanssa lauman takaa paimennettu ja kuljeteltu laumaa sillä tavalla. Viime kerralla ja nyt tällä kerralla se rupesi itse hakemaan tasapainoon eli hakeutui lauman eteen jolloin se tuo laumaa miulle. Videolla näkyy jonkun verran sitä tasapainoon hakeutumista. Välillä paketti hajoaa mutta Sinikka ei ole asiasta vielä huolissaan. Sinikka sanoi, että kaikki tulee ajallaan ja vielä ei ruveta tekemään niitä hienosäätöjä. Kouluttajan mukaan koira on ottanut nyt isoja harppauksia eteenpäin ja se näkyy myös apukoiran työskentelyssä.
Ite oon ihan tumpelo tässä kun kaikki asiat ovat uutta ja aina ei ymmärrä kaikkea mitä tarkoitetaan. Mutta jos ne palikat rupeaisi miullakin siirtymään paikalleen pikku hiljaa...


maanantai 30. kesäkuuta 2008

Videokuvaa...

Juhannus meni ja heinäkuu on aluillaan. Vietimme mökkijuhannusta velipojan mökillä. Huli oli onnessaan kun sai vapaasti läträtä vedessä. Oikku ei oikein mielellään mennyt veteen, viime vuonna meni paljon paremmin. Rauhallinen juhannus oli...

Itse asiassa hajotin jalan juhannuksena ja nyt on sitä yritetty parannella. Totta se on että "aikuisen" ei kannata mennä trampoliinille hyppimään. Nivelsiteet sain aika pahasti venähtämään tuolla laitteella. Pakosti on nyt jalan takia tullut reenitaukoa joka asian suhteen. Tulevana viikkona pitäisi yrittää saada aikataulua hieman kiinni. Paimennukseen ei olla päästy ja nyt kyllä päätin että menen vaikka olisi pää kainalossa.

Pientä tottistelua ollaan otettu sisätiloissa namien kanssa kun leikkiminen koiran kanssa ei oikein onnistu kipeällä jalalla. Hulille oon yrittänyt opettaa naksun kanssa pikku temppuja. Mutta eiköhän se koipi parane pikku hiljaa ja päästään taas tositoimiin.

Kesäkuun alussa oltiin siellä agilityn möllikisoissa. Jotka olivat Oikun elämän ensimmäiset kisat. Alla on kummankin mölliradat videoituna. Kisat ovat sillä periaatteella että hyllyjä ei tule mutta hyllystä tulee 20 virhepistettä. Oikulla taisi tulos olla jotain 40 ja Hulilla 5. Oikulla ei vielä oikein nuo kontaktit oo hallinnassa. Niinkuin näkyy... Ilta ei sään kannalta ollut mikään hyvä. Vettä satoi aivan kaatamalla. Hyvää harjoitusta kummallekkin koiralle. Huli on aina ollut sellainen hienohelma mutta yllätyin miten hyvin jätkä liikkui kelistä huolimatta. Oikkua ei keli haitannut yhtään. Oikun kanssa tavoitteena oli radalla pysyminen ja hauskanpito. Ja se pysyi radalla vaikka meillä on ollut pientä murrosikää havaittavissa. Hulille ei nyt ollut suurempia tavoitteita kun kokeilla vain jalan kestävyyttä.

Hulin eka radan jälkeen olin huomaavinani pientä keventelyä. Siinä kaverin kanssa katsottiin ja juoksutettiin koiraa mutta ei oikein osannut sanoa mitään. Toisen radan jälkeen sama homma. Videolta katsottiin hyppimistä mutta vaikea oli mitään sanoa. Kotona katsoin sitten tarkemmin niin kyllä se vaan huomaamattomasti keräsi itseään ennen hyppyä. Eli Huli on nyt sitten taas tauolla. Katsotaan onko siitä sitten enää kisoihin. Koiran ehdoilla mennään eteenpäin.

Palataan asiaan... : )



maanantai 9. kesäkuuta 2008

Laiskuutta....

Jaahas, edellisestä kirjoituksesta on taas tovi...
Kesäkin on jo kerennyt alkaa...

Paljon on tapahtunut tuohon pariin kuukauteen. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna oltiin Puuparran ekalla kennelleirillä. Paljon sai taas uutta oppia tokossa sekä agissa. Sen ainakin oppi, taas uudelleen, miten paljon koiran toimintaan heijastaa oma käyttäytyminen. Tokossa sen huomasin varsin hyvin. Paikallaan olot ovat ruvenneet sujumaan hyvin, Turkuun asti piti ajaa senkin asian takia... :)

Ollaan nyt kotona yritetty soveltaa noita oppeja, vähän turhan laiskasti. Pitäisi taas jostain saada kunnon reeni-into hommaan niin rupeaisi ehkä jotain näkyvää saamaan aikaiseksi. Hiljaa hyvä tulee...

Näyttelyssäkin käytiin toukokuussa, ihan hyvällä menestyksellä. Näyttelyhommista pidetään nyt vähän taukoa. Paimentelemassa ollaan käyty, viime viikko jäi väliin. Nyt pitää tällä viikolla yrittää taas päästä. Homma tyssää aina tuohon auto asiaan, kun isännänkin pitää jollain kulkea töihin.
Hakuilemassa ei olla käyty pitkään aikaan, ei sen puoleen ei ole ollut reenejäkään. Kun yhteistä aikaa ei tunnu aina löytyvän. Mutta jos nekin nyt saataisiin jollain tavalla pyörimään.

Hulin jalka rupeaa olemaan jo ok. Medihyppyjä ollaan hypitty ja tänään kokeillaan maksia, että kestääkö vai ei. Nyt koira ei ole kevennellyt, mut joku aika sitten reenien jälkeen näytti siltä kuin ei olisi kokonaan painoa varannut takajalalle. Mut pitää vaan uskaltaa kokeilla. En oo nyt mihinkään kisoihin ilmoittanut ennenkuin näkee kestääkö vai ei.

Huomenna lähetään epiksiin poikien kanssa. Saa nähdä mitä niistäkin tulee....Laittelen sitten epiksien jälkeen kuulumisia....

keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

Hauskaa vappua!!!

Oikein hauskaa vappua itse kullekkin!!!
Meillä menee vappuaatto koiramaisissa hommissa. Yleensä "nuoren" ihmisen pitäisi vähän juhlia...Mutta eihän sitä vielä tiedä minne illalla tiet vievät... ; )

Eilen oltiin Päivin ja "belkkareitten" kanssa tottistelemassa meidän kylän koulun parkkiksella. Oikulle oli hyvää reeniä, oli nimittäin jonkun verran trafiikkia. Valittiin juuri se ilta viikosta kun vanhemmat tulivat koululle sopimaan nuorten luokkaretkestä. Häiriötä oli tosi paljon joka vei jonkun verran Oikun keskittymiskykyä, kun piti välillä tsiikailla mitä ympärillä tapahtuu. Eli me tarvitaan lisää tuollaista hälinää reenien ympärille.
Ruutua otettiin, hyvin koira lähtee tyhjiin mutta nyt pitäisi saada se sinne pysähtymään. Pysähtyminen tulee varmaan olemaan ongelmallista. Toisena teemana meillä oli nouto. Päädyttiin koira laittaa liinaan jotta tuo sen kapulan suoraan miulle. Kun meillä on havaittavissa tätä huuhailua, varsinkin kun on jotain suussa. Paljon mukavampi juosta ympäri mammaa esine suussa kuin luovuttaa sitä. Toinen asia mikä myös huomattiin että en pysty koiraa kehumaan ollenkaan kun se kantaa kapulaa. Kokeiltiin muutaman kerran, että kehuin ja joka kerta sylki kapulan pois. Täytyy olla hissukseen ja siinä vaiheessa kun on miun luona niin hiljaa kehun ja silittelen. Lopuksi otettiin liikkeestä pysähtymistä joka rupeaa onnistumaan jo aika hyvin. Kaukkareita myös otettiin pikkuisen että Päivi näki liikkuuko koira yhtään ja tekeekö se ne "oikealla tavalla". Mutta kyllä mie vaan sano että toko on yhtä säätämistä ja säätämistä...

Tänään lähdetään sitten paimentamaan iltapäivästä. Oikarinen vaan lähtee mukaan touhuun koska Huli saa vielä parannella revähtymäänsä. Keventely on jäänyt vähemmälle ja nyt jopa venyttelee ihan kunnolla kummankin puolen. Jospa se nyt pikku hiljaa rupeaisi parantumaan.

Mutta palailen taas....

sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Aikaa taas vierähtänyt viimesimmästä

Viimeksi näköjään on tullut kirjoiteltua maaliskuussa...Aika on kyllä vierähtänyt tosi nopeesti. Koko maaliskuuta ei oikein edes huomannut. Myö ollaan reissattu ja kisailtu ja kotikoulutuksia tehty.

Huhtikuun alussa käytiin Hulin kanssa Varkaudessa kisaamassa agilityä. Todella huonolla menestyksellä. Eka radalla keppien kanssa oli suuria ongelmia, sitä ennen kyllä saatiin jo hylly. Koira karkasi A:lta väärälle esteelle. Mut kepit oli hankalat, koira aloitti väärin ja toisella kerralla tuli välistä pois. Kolmannella kerralla kepeiltä saatiin puhdas suoritus ja päätin lopettaa sitten hyllyradan tekemisen siihen.
Toinen rata alkoi ensimmäisen riman tiputuksella, oma moka aika lahjakkaasti. Koira teki tosi hyvää rataa mutta kaarrokset olivat aivan tautisen isoja. Yliaikaa tuli reilu 3 sekkaa ja se on tosi paljon. Kontakti esteet meni tosi hyvin, koira tuli alas asti ja A:ltakaan ei nyt karannut. Näistä kisoista ei jäänyt mitenkään hyvä olo, en tiiä mistä johtuneen.
Nyt Huli on pois kisakentiltä reilun kuukauden ajan. Kaksi viikkoa sitten koira reväytti vasemmalta puolelta nivusen seutua lihaksen. Jyväskylän näyttely sekä eiliset kisat jäivät väliin saikun takia. Nyt katsotaan pystyykö osallistumaan seuraavaan näyttelyyn. Hieroja kävi männeellä viikolla ja seuraava hieronta kerta on toukokuun puoli välissä. Jonkun verran keventelee edelleenkin mutta ei niin paljon mitä tapahtuneen jälkeen. Nyt jopa varaa jo painoakin jalalle. Hieroja antoi luvan aloitella kevyellä liikunnalla jotta ei jäisi opituksi tavaksi keventely.

Oikun kanssa käytiin Jyväskylän näyttelyssä. Hyvää teki Oikulle päästä matkaan ilman Hulia. Joutuu jätkä vähän myös itsekkin ottamaan "vastuuta" kun aina ei pysty tukeutumaan Huliin. Tuomarina oli Kari Järvinen ja saldoksi saimme H. Tuomari ei tykännyt yhtään Oikusta. Määritteli koiran "mäyräkoiraksi" arvostelun perusteella. Mutta se oli vain näyttely ja hyvä harjoitus tulevia koitoksia varten.

Koulutusrintamalle ei kuulu uutta. Tokon suhteen on ollut laiskuus ajankohta menossa. Pitäisi taas ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta panostamaan siihenkin enemmän. Eilen käytiin hallilla ottamassa pienet agireenit. Eka kerta meni vähän kuuheltamiseksi kun on toista viikkoa aikaa kun viimeksi käytiin hallilla. Tehtiin puomia ns.:lla juoksukontakti menetelmällä mutta en tiiä onko se kaikkein paras ratkaisu meidän suoritus tavaksi. Mutta onneksi ei ole enää pitkä aika Puuparran leiriin ja saa taas uutta tietoa sekä näkökulmaa asiaan. Rengasta otettiin myös, nyt ilman hihnaa. Koira taas yllätti positiivisesti, hakee jo rengasta tosi hyvin, että pystyy jo lähettämään renkaalle.
Tänään sain viimein ja vihdoin laitettua kaikki 12 keppiä ja verkotettua loppuosan. Oikulla on vain tehty 6 kepillä ja ajattelin että varmasti yrittää tulla välistä pois mutta mitä vielä. Jätkä teki tosi tyylikkäästi, kuin vanha tekijä, kepit loppuun asti. Lähetykset onnistuu hyvin, lähtee jo reilusta 5 metristä hakemaan itsenäisesti. Nyt pitää yrittää vaan kulmat saada onnistumaan kympillä ja ruveta vaikeuttamaan reeniä kerta kerralla.

Niin ja käytiinhän myö Oikun kanssa männeellä viikolla keskiviikkona paimentamassa, kurssin eka kerta. Laumassa taisi olla 15 lammasta millä aloitettiin. Pitkän tauon jälkeen homma alkoi tosi hyvin. Koira oli reippaana ja näytti mielenkiintonsa lampaita kohtaan. Nyt jo rupesi hakemaan sitä omaa paikkaansa lauman perässä. Viime syksyn herättelyt ei ole menneet hukkaan ollenkaan. Koira oli vielä liinassa mutta siitä yritetään päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Yritän saada jossakin vaiheessa videon pätkää tänne sivuille jotta meidän "tuottajakin" näkisi kasvatin toiminnassa. Huli on pois näistä kuvioista niin pitkään ennenkuin jalka paranee.

Mut yritän palailla astialle kun taas jotain asiaa... : )

keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Pääsiäinen tuli ja meni

Eipä juuri tuota pääsiäistä tullut juhlittua muuten kuin herkkujen suhteen. Kiireinen viikonloppu menoineen ja tuli tietysti töitäkin tehtyä. Täällä päin oli todella hyvät kelit viikonlopun aikana, sai nauttia auringon paisteesta. Mutta tällä hetkellä ei ole tietoakaan noista keleistä. Viime yön aikana oli ruvennut ihan kunnolla lunta tulemaan ja sama jatkuu edelleenkin. Kuistin edessä aamulla oli varmaan yli puoli metriä tuiskuttanut lunta. Koiratkin oli ihmeissään kun ei päässyt normaaliin tapaan aamupissalle pihalle. Mutta onneksi naapurin setä tuli auraamaan ja koiratkin pääsi pihalle. Ei oikein auttanut kolallakaan touhu kun ei päässyt lumia mihinkään työntelemään. No toivottavasti tämä on nyt sitten kevään viimeinen lumimyräkkä.

Me tosiaan oltiin viikonlopun aikana menossa koiratouhuissa. Aloitetaan siitä tärkeimmästä eli Hulin agilitykisoista. Pitkänäperjantaina oli Joensuussa kisat ja tuomarina oli Pertti Siimes. Kolme rataa joista yksi oli hyppis. Nollien keruu on tiukoilla koska tarvitaan agi-radoilta se neljä nollaa koska hyppiksiltä on plakkarissa se sallittu kaksi ja tuplakin saatiin vahingossa viime vuoden elokuussa.


Radat oli tosi mukavia, oli menoa mutta kuitenkin kääntöjäkin ja pahoja keppikulmia. Kummaltakin agiradalta saatiin se tuttu hylly-tulos. Koira toimi taas kuin unelma mutta itse olin taas pihalla kuin lumiukko. Eka radalla koira pääsi livahtamaan putkesta A:lle kun hiljaa seisoa jökötin puomin luona, en yhtään ihmettele koiran ratkaisua koska minkäänlaista ohjausta tilanteessa ei tapahtunut. Muuten se hyllyrata meni loppuun hyvin.
Toisella radalla ohjasin koiran hyppäämään takaisin hypätyn esteen. Nämä omat möhläykset syövät kyllä naista että ei osaa kuvitellakkaan...En tiiä oppiikohan sitä ikinä ohjaamaan koiraa varmalla otteella ja samalla asenteella.
Hyppikselle lähdettiin pitämään vain hauskaa ja juoksemaan. No siltä radalta tuli yliaikainen nolla (0,22). Seuraaviin kisoihin yritetään samalla asenteella kuin nyt hyppikselle niin ehkä myö sitten tehtäisiin sitä tulosta. Kaikki on nyt vain itsestäni kiinni.
Samoissa kisoissa reenikaveri teki voittonollan ykkösluokasta ihan sika nopeella holskulla. Niillä on ollut nollan tulo aina ihan pienestä kiinni. Mutta nyt on avattu nollatili niin jos niitä nyt rupeaisi tipahtelemaan enemmänkin. Paljon ovat tehneet töitä koiran kanssa. Onnittelut Satulle ja Topille vielä tätä kauttakin!!

Maanantaina oli sitten tämä kauneuspuoli. Maanantai aamuna lähdettiin ajamaan kohti Lappeenrantaa näyttelyyn johon oli ilmoitettu 14 schapea (paikalla 11) ja tuomarina toimi Lena Danker. Onneksi ei tarvinnut yksinään lähteä, sain oman KEPOn mukaan. Ihmeitten aika ei ole ohi mut ilman mitään isompaa suostuttelua sain isännän lähtemään mukaan. Ihme!!!!
Kummatkin koirat saivat ERIn ja olivat kahdestaan paras uros-kehässä. Kiitos Hennalle Oikun esittämisestä!!! Ihmeet ei loppuneet isännän mukaan lähtemiseen. Tuomari sijoitti, meidän keskenkasvuisen junnu rääpäleen, PU 1!!!! Jotenkin koko homma oli vähän epälooginen. Roppi-kehässä oli vastassa myös junnukoira, Lumikuono Äiteen Plikka. Lopuksi Oikarinen oli ROP. Eli voi sanoa että kehässä jyräsivät nyt nuoret, junnukoirat. Reissusta on nyt taas yhen kerran toivuttu...



Eilen käytiin sitten kummankin kaa agireeneissä. Kumpikin toimi erittäin hyvin. Oikkukin kuunteli ja seurasi ohjausta kuin "vanha tekijä". Kummankin reeneistä jäi taas hyvä maku suuhun. Tokoa tehdään kotona ja pikku hiljaa siinä myös edistytään. Oikarisella paikalla oloreeniin yritetään saada viivettä ja siinä ei olla kyllä kympin arvoisesti edistytty. Mutta pikku hiljaa...

Laitan pari huonoa kuvaa meidän jäälenkistä torstailta, kun vielä oli hyvä keli.






torstai 20. maaliskuuta 2008

Kuulumisia...

Aikaa on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Laiskuutta!!!
Menneen viikon lauantaina käytiin Tampereella pyörähtämässä näyttelyssä. Tuomariksi oli saapunut erkkarituomari Jan De Gids. Schapeja oli tosi mukavasti paikalla, junnukoiria varmaan kaikkein eniten mitä missään näyttelyssä on ikinä ollut.
Oikarinen oli junnuissa ja sai tulokseksi hienosti ERIn ja kilpailuluokan neljäs. Kakkosta lähdettiin hakemaan koska koira on vähän vaiheessa mutta tulos oli taas yllätyksellinen. Juokseminen onnistui hyvin, yksi kenguruloikka saatiin vain aikaiseksi : ) Huli sai myös ERIn ja sijoittui PU kehässä kolmanneksi. Kumpikin koira oli kasvattajaryhmässä, Huli Lumikuonon ja Oikku Puuparran ja samalla tämä oli Puuparran ensimmäinen kasvattajaryhmä.
Näyttelyn jälkeen otettiin Anskun ja muiden kasvattien kanssa pienet tokoreenit. Onneksi Oikku näytti ne samat elkeet mitä kotona reenatessa tulee eteen. Niihin saatiin nyt neuvoja. Liikkeestä pysähtyminen ei onnistu meillä pallon kanssa joten siihen vaihdettiin nyt se nami. Ja sujuu tosi paljon helpommin ja koira tietää mistä palkka tulee. Ainut vaan että meidän piti lähteä ajelemaan kesken kaiken kotia kohti kun tuo matka ei ole lyhyemmästä päästä.
Kotona oltiin lauantai-iltana lähempänä kymmentä ja seuraavana päivänä oli työvuoro. Hauskaa oli mutta kyllä oltiin koko porukka rättiväsyneitä. Palautuminen kestää...

Eilen käytiin Oikarisen kanssa hallilla. Tiina oli aputyttönä mukana. Reenit meni hyvin. Ainut mikä nyt vähän mättää on käännökset. Koira vetää hirveät kaarrokset hypyltä. Varmaan palaamme hieman taaksepäin koulutuksessa ja otetaan pelkkiä käännöksiä. Hauskaa tässä se on kun välillä käännökset ovat tosi pieniä ja nopeita ja välillä taas leiskautetaan. Omaa sijoittumista ja ohjausta ollaan yritetty miettiä ja kaikkea ollaan kokeiltu. Välillä toimii ja välillä ei. Kyllä tää on vaikeeta. Innolla kyllä odotan Janitan ja Jaakon koulutusta toukokuussa. Saisi vaan tulla äkkiä : )

Samaan aikaan hallille tuli muitakin reenailijoita joten saatiin Oikulle hyvät häiriötekijät tokoon ; ) Olin varma että koira ei pysty tekemään mitään, varsinkaan paikalla oloa... Mut epäilykseni osui väärään. Oikarinen keskittyi tosi hyvin työskentelyyn. Radalla meni koira joka haukkui mutta eipä jätkää moinen kiinnostanut. Paikalla olossa, istualtaan, Tiinan kaksospojat tulivat halliin niin eipä sekään saanut takapuolta nousemaan vaikka pojat menivät ihan vierestä. Vaiheessa paikallaan olo on mutta hyvät onnistumiset antaa kyllä motivaatiota reenaukseen.

Pihalla ennen lähtöä vielä höpöteltiin ja samalla seurattiin miten Oikku on lasten kanssa. Pojat leikkivät lähellä olevalla mäellä ja Oikku mukana. Kertaakaan en nähnyt Oikun käyttävän hampaitaan käsiin, jalkoihin, vaatteisiin... Hyvin osasi mukana olla ja hyvin osasivat pojatkin käsitellä koiraa.

maanantai 3. maaliskuuta 2008

Viimesimmästä taas aikaa

Näköjään viime kirjoituksesta taas tovi vierähtänyt :)
Ei sen puoleen, ei kyllä oo tapahtunut mitään erikoista. Kotireenejä ollaan tehty ja välillä käyty hallilla vähän juoksentelemassa. Oikulla on varmaan menossa taas joku ikäkausi. Tuntuu että mikään ei onnistu ja helpot asiatkin on vaikeita. Sunnuntai aamuna käytiin hallilla, Oikun kanssa, niin nyt tuntui pitkästä aikaa että, koira kuuntelee ja tekee taas siinä hyvässä vireessä. Meillä on ollut tokokin vähän tauolla mut nyt pitää tulevana viikkona ruveta taas siihen panostamaan.

Puomia otettiin Oikun kaa ekaa kertaa korkeana mut ns."ongelmana" on tämä hirveä vauhti. Hihnassa oli koira mut siitäkään ei voi hirveästi jarrutella ja miun käsi siinä edessä on ihan yhtä tyhjän kanssa. No tästä vauhti syystä koira tipahti puomilta mut eipä tuonne pääkoppaan tuntunut jäävän mitään pelkoja. Ainut missä huomasi et jotain tapahtui niin oli puomille menossa vinossa mut sekin saatiin korjaantumaan. Seuraavalla kerralla pitää kokeilla koira irti ja antaa mennä itsekseen. Muuten reenit meni hyvin.
Hulin kanssa ollaan pihassa reenattu kiertoja ja kepeille lähetyksiä. Nyt tulevana viikkona Hulikin pääsee mukaan hallille vähän radan pätkää tekemään.

Lauantaina käytiin Juuassa ryhmänäyttelyssä jossa tuomarina oli Elena Ruskovaara. Schapeja oli ilmoitettu 8 kipaletta joista yksi oli narttu ja yksi junnu-uros oli poissa. Eli aika miesvaltainen näyttely. Näyttely oli Oikun ensimmäinen virallinen ensi esiintyminen. Oikarisella on pari mätsäriä takana ja pentuiässä ei käyty virallisissa näyttelyissä. Oikarinen oli varmaan päivän yllättäjä ollen PU 2 ja saaden ensimmäisen sertin. Jätkällä on vain 9,5 kk ikää!!! Ei varmaan koira tiedä minkä tempun teki. Huli oli myös ilmoitettu näyttelyyn ja Hulsa oli ROP. Ryhmässä tuli vain kiitos ja hei, joka on muutaman kerran tullut kuultua aikaisemminkin.

Näyttelystä ostin Oikulle hienon pehmoisen vinku apinan, itse valitsi itselleen lelun telineestä. Näyttelyhallissa kulki apina suussa ja tietenkin pää pystyssä ja häntä sojossa. En antanut häkkiin lelua ottaa ettei tuu Hulin kaa sanomista. Kotona sitten annoin niin ei mennyt varmaan kuin 5 minuuttia kun apina oli teurastettu. Mahan kautta pehmusteet poistoon ja sitten vasta pystyi leikkimään. En ymmärrä aina näitä koirien ajatuksia....

Meidän kuulumisia taas jossakin vaiheessa lisää....

torstai 14. helmikuuta 2008

Kevättä rinnassa

Nyt on muutamana päivänä ollut tosi keväiset päivät. Aurinkokin on vilahdellut. Talitintit lauloivat omaa lauluaan ja se on jotenkin sen kevään merkki. Ainut vaan että nämä hyvät kelit jää vähän käyttämättä kun samaan aikaan tuulee. Täällä on ollut nyt muutamana päivänä tosi kova tuuli. Tuntuu että mukaan lähtee kun tulee kova puuska. Mutta kelit ovat ainakin keväiseen päin.

Lauantaina käytiin Hulin kanssa juoksemassa pari starttia Varkaudessa. Ratoihin oon tosi tyytyväinen, ei olisi voinut olla sujuvampaa menoa vaikka emme tehneet tulosta.
Ekana oli agi-rata, joka näytti eka silmäyksellä että just joo...Pahoja ansoja sekä vientiä ansojen ohi. Rataan tutustuessa ei se nyt niin pahalta vaikuttanutkaan. Ainut vaan että koko rataan en kerennyt tutustua kun jäin toisia kohtia vähän pidemmäksi aikaan miettimään. Tuosta koirasta kun ei voi sanoa et se menee joka kerta samalla tavalla. Radalta otimme 10 ja yliaikaa 3,77 sekuntia. Samalta putkelta tuli kaksi kieltoa joten olisimme muuten saaneet miinus ajan. Taas tämä kartan lukija oli hättäinen. Kävin koiran "omasta mielestäni" hyvin hakemassa putkelta että saan kunnolla vietyä sitten siihen toiseen putkeen. Mutta kuinka ollakkaan, otin liian aikasin sen sivu askeleen ja koira ei mennyt putkeen. Sit siinä yritin toisen kerran laittaa niin koira oli vähän uu-moilasena et mihin pitää mennä. Tässä kohdassa putki oli A:n alla ja koiralla oli kaksi vaihtoehtoa mihin mennä, niin senkin takia en yhtään ihmettele kun Huli oli vähän sekaisin. Tällä radalla ei tehty yhtään 0-tulosta, 5-tulos oli voittajallakin.

Toinen rata oli hypäri, jonka sain mokattua heti kolmannella esteellä. Lähtö kohtana oli aita-aita ja putki. Putken vieressä oli aita houkuttimena jonne sitten Hulin ohjasin. En ottanut lähtö tilannetta niin tiukasti kuin olisi pitänyt eli oletin että kyllä se koira tulee...Muuten rata oli todella hyvän tuntuinen mennä ja yhteistyö oli hyvää. Yksi rima saatiin tällä radalla tiputettua mut sekin ihan omaa mokaa kun pitää ohjailla vaikka koira oli jo kääntynyt hypylle tulemaan.
Kisoista jäi tosi hyvä maku ja etenkin se positiivinen tunne että ehkä meistä sittenkin johonkin on :)

Positiivisesti yllätyin kun maxi 3 luokassa oli jopa 3 schapea ja medi 2 luokassa yksi schape. Varmaan ennätys täällä päin, varsinkin 3 luokan suhteen. Kisoissa myös reenikaveri sai sen viimeisen sijoitus nollan kakkos luokasta ja siirtyi kolmoseen. Hyvä Ilona ja Usva! Työvoitto!!!

Oikarisen kanssa ollaan jatkettu samoilla reenirintamilla. Naksuttelu on nyt ollut vähempänä kun tuntuu että aika ei riitä mihinkään. Kotitottistelua ollaan tehty ja hallilla käyty reenailemassa sitten agia. Eilen käytiin hallilla sitten tottistelemassa. Nyt sai jo otettua hieman viivettä paikallaan olossa. Mut helppoa se ei ole, tuntuu kuin koiran takamus olisi tulisilla hiilillä. Kun nyt pyritään se asentokin saamaan heti oikea eli ei mitään lonkka makuuttamista. Mut pikku hiljaa hyvä tulee...

Viime viikon agi reenit Oikarisen kanssa ei mennyt mitenkään hyvin. Keksi vaikka mitä omatakeisia suoritus tapoja esteille. Keksi putkellekkin uuden suoritus tavan. Laitoin aivan normaalisti suorasta linjasta putkeen niin hää aatteli sit hypätä putken päälle. Siinä seisoi tovin ja heilutteli vain häntäänsä ilkikurinen ilme naamalla et "kato mitä keksin, tän voi näinkin suorittaa". Eipä siinä muuta oikein voinut tehä kun vain nauraa : D Aidatkin oli ihan uusi ilmestys, nekin voi suorittaa siivekkeessä olevista rei'istä. Reenin jälkeen jäi vähän olo et oonko mie koiralle ees mitään opettanut...Mut koiralla oli kivaa. Schape ei kyllä sovi huumorintajuttomalle immeiselle, niin kuin "tuottaja" mainitsi. Mut olisihan se tylsää jos koira tekisi aina kaiken niinkuin sille sanoo. Reenailu muuttuisi aika tylsäksi. Väliin pitää aina saaha kunnon naurut :)

Tulevana sunnuntaina olisi mätsäri, pitää kahtoa kerkiääkö sinne lähteä. Hyvää harjoitusta se olisi Oikulle, varsinkin kun meillä ei oikein tuo juokseminen suju. Koira pitää vähän turhan hyvää kontaktia vaikka siinä tilanteessa se ei olisi välttämätöntä. Nyt on yritetty sitä hioa mut huonolta näyttää...Mut pitää vaan yrittää...

tiistai 5. helmikuuta 2008

Viikonlopun reenit

Lauantaina oltiin Hulin kanssa Joa:n reenikaverin reeneissä. Soili antoi taas hyviä näkökulmia ohjaukseen. En ymmärrä, miksi kaikki pitää ajatella ja tehdä niin vaikeaksi... Putki ansa mitä pelkäsin, niin koira ei edes koko putkea hakenut saati edes vilkaissut. Oli tosi antoisat reenit.

Oikun kanssa otin lopuksi saman radan alkua, 5 estettä. Koira kääntyy tosi hyvin ja jollakin tavalla meidän yhteistyö on parantunut. Se lukee koko ajan paremmin käden ja kropan liikkeitä mitä aikaisemmin. Ja nyt ei koko aika mene sen lelun tavoittelemiseen. On oppinut sen verran että työ on tehtävä ekana ja sitten tulee palkka.

Eilen oltiin taas Oikarisen kanssa tokoreeneissä. Jäävit liikkeet on meidän probleema. Aikaisemmin kehuin kuinka hyvin koira jäi seisomaan liikkeestä niin nyt joudun perumaan puheet. Eilen ei onnistunut millään tavalla. Koko ajan pomppi vierellä ja yritti tavoitella lelua mikä oli kädessä. Ei tullut kunnollista kontaktia missä olisin voinut antaa käskyn ja palkata koiran. Vaihdettiin lelua "ei niin mieleiseen" niin silloin onnistui muutaman kerran mutta huonosti nekin. Nyt jatketaan kotireeniä ja siirrettään liike "valmiina" vasta halliin. En tiiä vetääkö koira siitä hepulia kun on se kiva paikka missä saa leikkiä ja tehdä kivoja esteitä... Voi kun joskus pääsisi koiran pään sisään...

Toinen murheen kryyni meillä on paikallaan olo. Viivettä palkkaukseen ei olla pystytty lisäämään yhtään. Mut toivottavasti harjoitus tekee mestarin : )
Seuraaminen menee suhteellisen hyvin mut meikäläisellä on sen paikan hakeminen tosi hankalaa. Käsi ei pysy siinä missä sen pitäisi (imutellaan vielä).
Mut onneksi saatiin edes kehuja. Meidän leikkiminen on mennyt eteenpäin. Olen sentään jotain oppinut = )

Tänään olisi taas tiedossa agireenit. Saa nähdä mitenkä nyt menee kun lauantaina sujui niin hyvin. Huomenna olisi tarkoitus lähteä ottamaan esineruutua Oikun kaa. Treffit olisi aamulla klo:9. Näinköhän sitä saa itseään ylös...

Eilen tuossa mietin mitenkä paljon on kaikenlaisia koiramenoja keväälle suunnitelmissa. Näinköhän sitä saa töistä työvuorot silleen et pääsee kaikkeen menemään. No onneksi on keksitty virkavapaus anomus jos ei työvuorot passaa. Keväälle on suunnitelmissa muutama näyttely, Hulin kisoja ja tietysti Puuparran oma koulutusviikonloppu toukokuussa. Kaiken lisäksi kummallekkin koiralle on varattu paimennuspaikat kesäksi Sinikalta. Huhtikuussa alkaa ekana kurssimaisesti ja sitten mennään kesä "pienryhmissä". Ja tietysti on omat agi- sekä tokoreenit ja pitäisi sitä hakuakin työstää eteenpäin jollakin tasolla. Paljon on suunnitelmissa heti jo alkukevääseen toimintaa. Isäntä on mielissään kun eukkoa ei kotona näy ; )

keskiviikko 30. tammikuuta 2008

Koiramaista eloa taas...

Eilen kävimme taas agireeneissä. Huliin olin todella tyytyväinen. Opettelemme uutta ohjaustyyliä ja samalla vähemmän meikäläisen äänen käyttöä mikä on erittäin vaikeaa. Minkähän takia???
Koiran liikkumiseen tällä uudella tyylillä tarvitaan enemmän varmuutta. Huligaani vähän kyselee ja ihmettelee mikä on homman nimi. Koirasta näkee et se kyllä keskittyy paremmin tekemiseen kun en oo koko ajan äänessä. Tulevana lauantaina mennään Hulin kanssa yhden reenikaverin oppeihin. Hyvä saada muiltakin kommenttia ja ohjeistusta koska ajan kuluessa oman ryhmän kamut eivät välttämättä näe enää niitä virheitä mitä siellä koheltaa.

Oikarinen oli myös mukana. Eka kerta radalla meni vähän kuuheltaessa mutta toinen kerta meni paljon, paljon paremmin. Pystyimme jopa tekemään ns. rataa kuusi estettä ilman mitään pysähdyksiä. Sylkkäritkin onnistuivat erittäin hyvin. Lopuksi otimme keinua sekä rengasta. Keinun päähän juoksu sujuu ja alastulo reenit sujuivat nyt paljon paremmin mitä edellisellä kerralla. Nyt taas pystyi antamaan enemmän keinutusta mitä aikaisemmin. Renkaalla ei ole vielä ongelmia, tulee hyvin läpi eikä yritä kiertää. Koira on kyllä hihnassa että ei pääse missään vaiheessa väärin tekemään. Nyt pitäisi ruveta työstämään niitä lähetyksiä myös renkaalla.

Illalla mietin ja pähkäilin että lähenkö ajamaan Okuun hallille ja ottamaan toko reeniä. Keskiviikkoisin hallilla on alkuillasta hyvät tavat- ryhmä ja sen jälkeen alkaa pk-tottis vuoro ilman ohjausta. No ei saanut mielenrauhaa ennenkuin laittoi kamat kasaan ja lähti vaan ajamaan Okua kohti. Huligaani jäi kotiin ja lähdettiin Oikun kaa kahdestaan. Siellä olikin muutama koira ja oli hyvää harjoitusta Oikulle. Samaan aikaan reenailtiin kentällä toisen koiran kanssa ja Oikku pystyi täysin keskittymään vaan meidän tekemiseen. Nyt ei ollut meillä kunnolla aihetta mitä tehdä koska lähtö tuli niin äkkiä. Otimme kaikkea vähäsen. Ei varmaan mikään hyvä idea koiran oppimisen kannalta mut tulipahan tehtyä. Koko ajan pelko piinaa selkärangassa että mitähän sitä saa aina yksinään reenatessaan pilattua...

Tänään käytiin pitkästä aikaa montuilla juoksuttamassa koirat. Oikku taas teki omiaan "oikkujaan" eikä meinannut tulla kyytiin kun oltiin lähtöä tekemässä. Hiimaili yksikseen eikä ollut kuulevinaankaan että tehtiin pois lähtöä.

Alla on muutama kuva nyt keppilöistä kun verkot ovat paikoillaan. Tänään sain kuvat vasta otettua. Toivotaan että myö päästäisiin nyt siihen tavoitteeseen eli toukokuussa olisi kepit kondiksessa.



Verkko hässäkät.















































Herkkä hetki sohvalla.....

tiistai 29. tammikuuta 2008

Viime viikon reenit

Viime viikon reenit meni vähän sinne ja tänne...Huli otti kauheat kierokset kaverin uros koirasta, en kyllä tiiä miksi. Hulilla kokeiltiin kahta eri ohjaus tyyliä. Sitä perinteistä meikäläisen leijumis-ohjausta ja toisena oli tämmöinen aggressiivinen ohjaus. Koiraan tuli paljon enemmän vauhtia kun asennetta oli enemmän mukana. Ja meikäläisen pitäisi opetella juoksemaan sillä asenteella että nyt mennään ja tehdään töitä. Vaikeeta...

Oikun reenit lähti siitä liikkeelle että koira kävi suorittelemassa muutaman esteen itsekseen ja tuli vaan kysymään et mitäs nyt tehdään. Loppujen lopuksi reenit meni hyvin mutta käden liikkeiden lukua pitäisi saada vielä enemmän opetettua. Keinua ollaan joka kerta otettu hallilla. Päähän juoksu sujuu hyvin mut alastulolla teettää vielä joksikin aikaa työtä. Kyllä myö joku päivä osataan...

Nenä- tsydeemi naksuttelut jatkuu. Sekä tietysti keppi reenit. Nyt on vaan täällä ollut pakkkasia niin en ole ottanut läpijuoksutuksia hirveen monta kertaa.

Toko rintamalla yritetään Oikun kaa epätoivoisesti edistyä. Liikkeestä seisomista ollaan reenattu eli lelu lentää taakse ja mie jatkan matkaa. Sit tässä rupesi pukkaamaan pientä onkkelmaa eli Oikarinen kyttäsi miun vasenta kättä ja rupesi ennakoimaan taakse jäännillä. Siirryin namipalkkaukseen kun aivot eivät osanneet ajatella asiaa enempää että miksi koira tekee niin???? No onneksi tuli puhelu otettua Turkuun ja kerrottua asiasta. Kokeilimme Oikun kaa sitten semmoista että lelu oli oikeassa kädessä ja palkka lentää sieltä jos koira pysähtyy. Ihme homma mutta käskyn saatuaan (ilman käsimerkkiä) koira pysähtyi kuin seinään ja sain otettua askeleen eteenpäin ennenkuin lelu lenti. Kaikki neljä toistoa tällä metodialla onnistui erinomaisesti. Puhelu taas Turkuun ja innoissani kerroin että se toimii!!!! Päädyimme siihen että liian pitkään palkkaan koiraa ns.helpoista asioista ja en sitten vaikeuta niitä koiran oppimisen suhteen. Viivettä näköjään pitää joka kerralla lisätä tokoiluun. Mutta hyvä kun sekin asia nyt ratkesi.

Tänään taas mennään reenailemaan. Mielenkiinnolla odotan mitä ilta tuo taas tullessaan...

tiistai 22. tammikuuta 2008

Hulinaa ja huisketta





Nyt on kyllä viikon ajan pitänyt vähän turhan kiirettä. Ei ole tullut hirveästi aikaa kotona vietettyä. Viime viikon maanantaina kun tultiin kotiin, lähdin samana iltana Oikun kaa näyttelyreeneihin. Välissä valvoin kolme yötä ja perjantaina oltiin taas hallilla Oikun kaa reenailemassa. Sunnuntaina oli Okuksin mätsäri jossa olin vain juniorin kanssa. Saatiin sininen ja sijoituttiin kolmanneksi. Tuo juoksuhomma meillä vähän tökkii kun jätkä hakee kontaktii ja samalla rupeaa etutassujen nostelu. Oli meillä tietysti välissä muutama kenguruhyppy ynnä muuta sähläystä. Mut reippaasti käyttäydyttiin taas yhen kerran.

Sain Lunan sekä kotiväen myös houkuteltua mätsäriin. Reippaasti Lunakin meni hallissa eikä aristellut yhtään mut heilläkin on reenattavaa, varsinkin seisomisen suhteen. Luna ravaa nätisti mut seisominen tuottaa tuskaa. Näyttelyn jälkeen laskettiin koirat irti ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Pitäisi taas kyläillä heidän luona.

Eilen oltiin sitten toko reeneissä Oikun kaa. Päivi vähän katsoi millä tavalla mitäkin ollaan reenattu ja korjasi ja neuvoi sitten lisää. Aina oppii näköjään uutta. Leikkiminen kuulema on mennyt meillä eteenpäin, koira ei syle enää leluaan pois niinkuin joku aika sitten. Mainitsettoman henkilön takia... ; ) No onneksi sen sai korjattua. Seuraamisen paikkaa haettiin ja liikkeestä seisomista. Myös luoksetulon loppuasentoa katsottiin ja korjailtiin miun asentoa. Ihan lopuksi otettiin ruutua ja se on kuulema meillä hyvällä mallilla. En ole kuulema saanut sitä pilattua. Saatiin taas kotiläksyä.


Tänään olisi kummankin koiran agireenit tiedossa. Niistä sitten myöhemmin.

Nyt miulla on kunnon kepit millä aloittaa ihan tosissaan reenaus. Nyt kepit ovat kaksivaiheiset, vinot sekä suorat. Isäntä sai viikonlopun aikana rungon tehtyä ja eilen ostettiin sitten keppien kepit. Pitää vielä tänään laitella ne verkot niin pääsee tositoimiin. Laitan pari kuvaa systeemistä ilman verkkoja.

lauantai 19. tammikuuta 2008

Agilityreissu Turkuun ja vähän pidemmällekkin

Nyt on Ahvenanmaan reissu tehty, joka olikin aika rankka. Univelkaa jäi aika paljon. Meidän reissu alkoi viikko takaperin keskiviikkona. Porukoiden kyydissä pääsin Pasilaan josta matkattiin junalla Turkuun. Selvittiin ilman kummempia hässäköitä.

Torstaina iltapäivällä oli sitten Jaakon koulutusta. Tunti oli varattu Oikulle ja toinen tunti Hulille ja Lotalle puoliksi. Melkeinpä siellä kolme tuntia meni. Jaakotukselta sai taas hyviä neuvoja ja vinkkejä sekä kommentia miksi teet niin kun voisi tehdä toisinkin. Taas innolla odotetaan toukokuun koulutuksia. Saimme kyllä läksyäkin mitä pitää opetella toukokuuksi.

Perjaintai aamuna klo:8.45 lähti meidän laiva kohti Ahvenanmaata. Pikku herra kyllä käyttäytyi laivalla siihen malliin kuin olisi ennenkin viettänyt siellä aikaa. Pää ja häntä ylhäällä mentiin. Laivamatka meni sukkelasti. Pientä ihmetystä oli kanssa matkustajilla jotka eivät tienneet kisoista mitään ja kummastelivat varmaan koiramäärää. Satamasta löydettiin aika hyvin mökille. Mökki oli kyllä hieno. Olisi siellä viettänyt enemmänkin aikaa.

Lauantaina oli sitten ensimmäiset startit. Jouduttiin jo aamusta menemään koska Sessa ja Nertsu kisasivat ykkösluokassa. Meillä oli vuoro sitten iltapäivän puolella. Kaikista kolmesta startista saatiin hylly aikaiseksi. Ei kovin hyvin mennyt... Koira toimi kuin unelma mut ohjaaja oli jossain muualla kuin tekemässä rataa. Onneksi Ansku ja Sessa olivat sivussa katsomassa rataa niin sai heti palautteen mitä olisi kannattanut ottaa huomioon ohjauksessa.
Illalla päästiin yhdeksän maita lähtemään hallilta mökkiä kohti. Pitkä päivä itselle sekä koirille.

Sunnuntai aamuna oli aikainen ylös nousu. Hulin rataan tutustuminen alkoi 7.35 ja sitä ennen piti vielä mökki siivota ja kamat kasata autoon. Hyvin kerettiin kisapaikalle, oltiin klo 7.15 hallilla. Meidän viimoiselta radalta tuli myös hylly, yllätys yllätys...Laskettiin meidän kisaajien tuloksia jotka eivät olleet mitään mieltä ylentävää. Anskulla 3 starttia ja kolme hyllyä, Miulla neljä starttia ja neljä hyllyä sekä Sessalla kolme starttia ja kaksi hyllyä sekä yksi vitonen. Kymmenestä startista yhdeksän hyllyä ja yksi viitos tulos. Aika hyvä tulos saavutus meidän poppoolta :) Laivaankin kerettiin hyvin eikä eksytty matkalla.

Tulomatkalla käytiin Oikun kanssa vähän himmailemassa pitkin laivaa. Ajeltiin hissillä ja mentiin kannella rautaportaita pitkin ja jätkässä ei mikään tuntunut missään. Kyllä on helppo matkustaa Oikun kaa.

Maanantaina lähti meidän juna kohti Joensuuta. Hyvin onnistui vaihto Pasilassa ja selvisin oikeaan junaan ison kassin, häkin sekä kahden koiran kanssa. Matkustaminen oli helppoa vaikka aattelin miten Oikun kaa homma onnistuu kun tulee uusia asoita eteen. Turhaan näköjään mietiskelin tuollaisia asioita.

Yhteenveto reissusta: HAUSKAA OLI!!! Ja oppia tuli taas paljon. Kisoissa oli tosi mukava katsoa ja seurata Suomen huippujen ohjausta ja todeta että itsellään on aika paljon oppimista. Hulin tekeminen ja into siihen yllätti myös positiivisesti. Meillä oli mukana kaksi tyttöä, Lotta oli lopettanut juoksunsa vähän aikaa sitten ja Nertsu oli lopettanut juoksunsa vielä myöhemmin kuin Lotta. Huli yritti koko matkan (tilaisuuden tullen) ajan päästä Nertsun persauksiin kiinni ja esitteli niitä ihania kosiotanssi liikkeitään ja manasin jo sitä et nyt ei koira pysy radalla ja siihen ei saa minkäänlaista otetta ym... Ja sit vielä samassa mökissä ja niissä ihanissa tuoksuissa... Mut toisin kävi. Kaikesta huolimatta koira toimi todella hienosti radalla eikä ollenkaan haahuillut "tyttöjen" luokse.
Oikku myös näytti hyvän kisakoiran elkeet. Silloin kun ei tapahdu mitään, otetaan lukua häkissä. Kyllä täytyy myöntää että Hulista on ollut myös apua Oikun tottumisessa uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Matka oli onnistunut ja matkaseura oli sieltä parhaasta päästä, A-luokkaa! Kiitos Anskulle ja Sessalle mukavasta ja hauskasta seurasta! Varmaankin ensi vuonna uudestaan vai mitenkä...Ja iso kiitos Anskulle ja Markolle vieraanvaraisuudesta!!!

Kamera oli mukana mut sitä ei tullut käytettyä...Joten matkakuvia ei saatu.
Ja nyt on meillekkin valmistumassa omat kepit. Sain isännän niitä tekemään... Niistä tulee kuvia myöhemmin.

tiistai 1. tammikuuta 2008

Uusi vuosi, uudet kujeet




Kaikille oikein hyvää alkanutta uutta vuotta 2008!!!
Eipä tulluna järin paljon kirjoiteltua joulukuun aikana =O.

Joulu meni hujauksessa, ei oikein huomannutkaan koko asiaa. Varmaan senkin takia juhla oli huomaamaton, kun ei ollut valkeaa joulua. Koko joulun pyhät piti plussa asteita ja sateli vettä. Kaiken lisäksi tuli tehtyä tuplavuoro töissä jouluaattona niin sekin meni siinä.

Uusi vuosi oltiin ihan kotosalla isännän kanssa kahdestaan. Vettä väkevämpääkään ei tullut otettua. Isäntä on ollut pienessä flunssan poikasessa joulusta lähtien ja halusin seurata Oikun suhtautumista paukkeeseen, niin senkin takia ei edes suunniteltu lähtöä mihinkään.
Turhaan vähän hermoilin Oikun suhteen. Herra ei ollut moksiskaan koko räiskeestä. Ulkona touhuili entiseen malliin paukkeen keskellä ja sisällä otti ihan lokoisasti elpaa. Ei ole paukkuarka koira, ainakaan vielä tässä vaiheessa.

Ahvenanmaan reissu lähestyy, lähtö tapahtuu ensi viikon perjantaina. Torstaina käydään "¨Turus" hakemassa agilityoppia Janitalta/Jaakolta. Toivottavasti tulee sisäistettyä oppia...Ahvenanmaan reissun jälkeen onkin sitten mätsäri Okussa. Sinne ollaan menossa hakemaan kehäoppia.

Joulun aikaan meillä oli koulutustaukoa, ei otettu mitään. Nyt vaivaa huono omatunto sen takia... Mut toisaalta välillä pitää taukoa pitää. Taukojen lomassa on nyt sitten ahkeraan käytetty koiria montuilla juoksemassa. Kumpikin nauttii siellä juoksemisesta. Hullun kiilto silmissä painavat rinteitä ylös ja alas menemään. Oikulla sattuu aina pieniä kömmähyksiä. Jalat ei pysy aina vauhdin mukana. Mut onneksi tilanteista on aina selvinnyt pienellä säikähdyksellä.
Kuulumisia taas kirjoitellaan...