Eipä juuri tuota pääsiäistä tullut juhlittua muuten kuin herkkujen suhteen. Kiireinen viikonloppu menoineen ja tuli tietysti töitäkin tehtyä. Täällä päin oli todella hyvät kelit viikonlopun aikana, sai nauttia auringon paisteesta. Mutta tällä hetkellä ei ole tietoakaan noista keleistä. Viime yön aikana oli ruvennut ihan kunnolla lunta tulemaan ja sama jatkuu edelleenkin. Kuistin edessä aamulla oli varmaan yli puoli metriä tuiskuttanut lunta. Koiratkin oli ihmeissään kun ei päässyt normaaliin tapaan aamupissalle pihalle. Mutta onneksi naapurin setä tuli auraamaan ja koiratkin pääsi pihalle. Ei oikein auttanut kolallakaan touhu kun ei päässyt lumia mihinkään työntelemään. No toivottavasti tämä on nyt sitten kevään viimeinen lumimyräkkä.Me tosiaan oltiin viikonlopun aikana menossa koiratouhuissa. Aloitetaan siitä tärkeimmästä eli Hulin agilitykisoista. Pitkänäperjantaina oli Joensuussa kisat ja tuomarina oli Pertti Siimes. Kolme rataa joista yksi oli hyppis. Nollien keruu on tiukoilla koska tarvitaan agi-radoilta se neljä nollaa koska hyppiksiltä on plakkarissa se sallittu kaksi ja tuplakin saatiin vahingossa viime vuoden elokuussa. Radat oli tosi mukavia, oli menoa mutta kuitenkin kääntöjäkin ja pahoja keppikulmia. Kummaltakin agiradalta saatiin se tuttu hylly-tulos. Koira toimi taas kuin unelma mutta itse olin taas pihalla kuin lumiukko. Eka radalla koira pääsi livahtamaan putkesta A:lle kun hiljaa seisoa jökötin puomin luona, en yhtään ihmettele koiran ratkaisua koska minkäänlaista ohjausta tilanteessa ei tapahtunut. Muuten se hyllyrata meni loppuun hyvin.Toisella radalla ohjasin koiran hyppäämään takaisin hypätyn esteen. Nämä omat möhläykset syövät kyllä naista että ei osaa kuvitellakkaan...En tiiä oppiikohan sitä ikinä ohjaamaan koiraa varmalla otteella ja samalla asenteella.Hyppikselle lähdettiin pitämään vain hauskaa ja juoksemaan. No siltä radalta tuli yliaikainen nolla (0,22). Seuraaviin kisoihin yritetään samalla asenteella kuin nyt hyppikselle niin ehkä myö sitten tehtäisiin sitä tulosta. Kaikki on nyt vain itsestäni kiinni. Samoissa kisoissa reenikaveri teki voittonollan ykkösluokasta ihan sika nopeella holskulla. Niillä on ollut nollan tulo aina ihan pienestä kiinni. Mutta nyt on avattu nollatili niin jos niitä nyt rupeaisi tipahtelemaan enemmänkin. Paljon ovat tehneet töitä koiran kanssa. Onnittelut Satulle ja Topille vielä tätä kauttakin!!Maanantaina oli sitten tämä kauneuspuoli. Maanantai aamuna lähdettiin ajamaan kohti Lappeenrantaa näyttelyyn johon oli ilmoitettu 14 schapea (paikalla 11) ja tuomarina toimi Lena Danker. Onneksi ei tarvinnut yksinään lähteä, sain oman KEPOn mukaan. Ihmeitten aika ei ole ohi mut ilman mitään isompaa suostuttelua sain isännän lähtemään mukaan. Ihme!!!!Kummatkin koirat saivat ERIn ja olivat kahdestaan paras uros-kehässä. Kiitos Hennalle Oikun esittämisestä!!! Ihmeet ei loppuneet isännän mukaan lähtemiseen. Tuomari sijoitti, meidän keskenkasvuisen junnu rääpäleen, PU 1!!!! Jotenkin koko homma oli vähän epälooginen. Roppi-kehässä oli vastassa myös junnukoira, Lumikuono Äiteen Plikka. Lopuksi Oikarinen oli ROP. Eli voi sanoa että kehässä jyräsivät nyt nuoret, junnukoirat. Reissusta on nyt taas yhen kerran toivuttu...Eilen käytiin sitten kummankin kaa agireeneissä. Kumpikin toimi erittäin hyvin. Oikkukin kuunteli ja seurasi ohjausta kuin "vanha tekijä". Kummankin reeneistä jäi taas hyvä maku suuhun. Tokoa tehdään kotona ja pikku hiljaa siinä myös edistytään. Oikarisella paikalla oloreeniin yritetään saada viivettä ja siinä ei olla kyllä kympin arvoisesti edistytty. Mutta pikku hiljaa...Laitan pari huonoa kuvaa meidän jäälenkistä torstailta, kun vielä oli hyvä keli.
Aikaa on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Laiskuutta!!!Menneen viikon lauantaina käytiin Tampereella pyörähtämässä näyttelyssä. Tuomariksi oli saapunut erkkarituomari Jan De Gids. Schapeja oli tosi mukavasti paikalla, junnukoiria varmaan kaikkein eniten mitä missään näyttelyssä on ikinä ollut.Oikarinen oli junnuissa ja sai tulokseksi hienosti ERIn ja kilpailuluokan neljäs. Kakkosta lähdettiin hakemaan koska koira on vähän vaiheessa mutta tulos oli taas yllätyksellinen. Juokseminen onnistui hyvin, yksi kenguruloikka saatiin vain aikaiseksi : ) Huli sai myös ERIn ja sijoittui PU kehässä kolmanneksi. Kumpikin koira oli kasvattajaryhmässä, Huli Lumikuonon ja Oikku Puuparran ja samalla tämä oli Puuparran ensimmäinen kasvattajaryhmä.Näyttelyn jälkeen otettiin Anskun ja muiden kasvattien kanssa pienet tokoreenit. Onneksi Oikku näytti ne samat elkeet mitä kotona reenatessa tulee eteen. Niihin saatiin nyt neuvoja. Liikkeestä pysähtyminen ei onnistu meillä pallon kanssa joten siihen vaihdettiin nyt se nami. Ja sujuu tosi paljon helpommin ja koira tietää mistä palkka tulee. Ainut vaan että meidän piti lähteä ajelemaan kesken kaiken kotia kohti kun tuo matka ei ole lyhyemmästä päästä.Kotona oltiin lauantai-iltana lähempänä kymmentä ja seuraavana päivänä oli työvuoro. Hauskaa oli mutta kyllä oltiin koko porukka rättiväsyneitä. Palautuminen kestää...Eilen käytiin Oikarisen kanssa hallilla. Tiina oli aputyttönä mukana. Reenit meni hyvin. Ainut mikä nyt vähän mättää on käännökset. Koira vetää hirveät kaarrokset hypyltä. Varmaan palaamme hieman taaksepäin koulutuksessa ja otetaan pelkkiä käännöksiä. Hauskaa tässä se on kun välillä käännökset ovat tosi pieniä ja nopeita ja välillä taas leiskautetaan. Omaa sijoittumista ja ohjausta ollaan yritetty miettiä ja kaikkea ollaan kokeiltu. Välillä toimii ja välillä ei. Kyllä tää on vaikeeta. Innolla kyllä odotan Janitan ja Jaakon koulutusta toukokuussa. Saisi vaan tulla äkkiä : )Samaan aikaan hallille tuli muitakin reenailijoita joten saatiin Oikulle hyvät häiriötekijät tokoon ; ) Olin varma että koira ei pysty tekemään mitään, varsinkaan paikalla oloa... Mut epäilykseni osui väärään. Oikarinen keskittyi tosi hyvin työskentelyyn. Radalla meni koira joka haukkui mutta eipä jätkää moinen kiinnostanut. Paikalla olossa, istualtaan, Tiinan kaksospojat tulivat halliin niin eipä sekään saanut takapuolta nousemaan vaikka pojat menivät ihan vierestä. Vaiheessa paikallaan olo on mutta hyvät onnistumiset antaa kyllä motivaatiota reenaukseen.Pihalla ennen lähtöä vielä höpöteltiin ja samalla seurattiin miten Oikku on lasten kanssa. Pojat leikkivät lähellä olevalla mäellä ja Oikku mukana. Kertaakaan en nähnyt Oikun käyttävän hampaitaan käsiin, jalkoihin, vaatteisiin... Hyvin osasi mukana olla ja hyvin osasivat pojatkin käsitellä koiraa.
Näköjään viime kirjoituksesta taas tovi vierähtänyt :)
Ei sen puoleen, ei kyllä oo tapahtunut mitään erikoista. Kotireenejä ollaan tehty ja välillä käyty hallilla vähän juoksentelemassa. Oikulla on varmaan menossa taas joku ikäkausi. Tuntuu että mikään ei onnistu ja helpot asiatkin on vaikeita. Sunnuntai aamuna käytiin hallilla, Oikun kanssa, niin nyt tuntui pitkästä aikaa että, koira kuuntelee ja tekee taas siinä hyvässä vireessä. Meillä on ollut tokokin vähän tauolla mut nyt pitää tulevana viikkona ruveta taas siihen panostamaan.
Puomia otettiin Oikun kaa ekaa kertaa korkeana mut ns."ongelmana" on tämä hirveä vauhti. Hihnassa oli koira mut siitäkään ei voi hirveästi jarrutella ja miun käsi siinä edessä on ihan yhtä tyhjän kanssa. No tästä vauhti syystä koira tipahti puomilta mut eipä tuonne pääkoppaan tuntunut jäävän mitään pelkoja. Ainut missä huomasi et jotain tapahtui niin oli puomille menossa vinossa mut sekin saatiin korjaantumaan. Seuraavalla kerralla pitää kokeilla koira irti ja antaa mennä itsekseen. Muuten reenit meni hyvin.
Hulin kanssa ollaan pihassa reenattu kiertoja ja kepeille lähetyksiä. Nyt tulevana viikkona Hulikin pääsee mukaan hallille vähän radan pätkää tekemään.
Lauantaina käytiin Juuassa ryhmänäyttelyssä jossa tuomarina oli Elena Ruskovaara. Schapeja oli ilmoitettu 8 kipaletta joista yksi oli narttu ja yksi junnu-uros oli poissa. Eli aika miesvaltainen näyttely. Näyttely oli Oikun ensimmäinen virallinen ensi esiintyminen. Oikarisella on pari mätsäriä takana ja pentuiässä ei käyty virallisissa näyttelyissä. Oikarinen oli varmaan päivän yllättäjä ollen PU 2 ja saaden ensimmäisen sertin. Jätkällä on vain 9,5 kk ikää!!! Ei varmaan koira tiedä minkä tempun teki. Huli oli myös ilmoitettu näyttelyyn ja Hulsa oli ROP. Ryhmässä tuli vain kiitos ja hei, joka on muutaman kerran tullut kuultua aikaisemminkin.
Näyttelystä ostin Oikulle hienon pehmoisen vinku apinan, itse valitsi itselleen lelun telineestä. Näyttelyhallissa kulki apina suussa ja tietenkin pää pystyssä ja häntä sojossa. En antanut häkkiin lelua ottaa ettei tuu Hulin kaa sanomista. Kotona sitten annoin niin ei mennyt varmaan kuin 5 minuuttia kun apina oli teurastettu. Mahan kautta pehmusteet poistoon ja sitten vasta pystyi leikkimään. En ymmärrä aina näitä koirien ajatuksia....
Meidän kuulumisia taas jossakin vaiheessa lisää....
