Koiramaista eloa taas...

Eilen kävimme taas agireeneissä. Huliin olin todella tyytyväinen. Opettelemme uutta ohjaustyyliä ja samalla vähemmän meikäläisen äänen käyttöä mikä on erittäin vaikeaa. Minkähän takia???
Koiran liikkumiseen tällä uudella tyylillä tarvitaan enemmän varmuutta. Huligaani vähän kyselee ja ihmettelee mikä on homman nimi. Koirasta näkee et se kyllä keskittyy paremmin tekemiseen kun en oo koko ajan äänessä. Tulevana lauantaina mennään Hulin kanssa yhden reenikaverin oppeihin. Hyvä saada muiltakin kommenttia ja ohjeistusta koska ajan kuluessa oman ryhmän kamut eivät välttämättä näe enää niitä virheitä mitä siellä koheltaa.

Oikarinen oli myös mukana. Eka kerta radalla meni vähän kuuheltaessa mutta toinen kerta meni paljon, paljon paremmin. Pystyimme jopa tekemään ns. rataa kuusi estettä ilman mitään pysähdyksiä. Sylkkäritkin onnistuivat erittäin hyvin. Lopuksi otimme keinua sekä rengasta. Keinun päähän juoksu sujuu ja alastulo reenit sujuivat nyt paljon paremmin mitä edellisellä kerralla. Nyt taas pystyi antamaan enemmän keinutusta mitä aikaisemmin. Renkaalla ei ole vielä ongelmia, tulee hyvin läpi eikä yritä kiertää. Koira on kyllä hihnassa että ei pääse missään vaiheessa väärin tekemään. Nyt pitäisi ruveta työstämään niitä lähetyksiä myös renkaalla.

Illalla mietin ja pähkäilin että lähenkö ajamaan Okuun hallille ja ottamaan toko reeniä. Keskiviikkoisin hallilla on alkuillasta hyvät tavat- ryhmä ja sen jälkeen alkaa pk-tottis vuoro ilman ohjausta. No ei saanut mielenrauhaa ennenkuin laittoi kamat kasaan ja lähti vaan ajamaan Okua kohti. Huligaani jäi kotiin ja lähdettiin Oikun kaa kahdestaan. Siellä olikin muutama koira ja oli hyvää harjoitusta Oikulle. Samaan aikaan reenailtiin kentällä toisen koiran kanssa ja Oikku pystyi täysin keskittymään vaan meidän tekemiseen. Nyt ei ollut meillä kunnolla aihetta mitä tehdä koska lähtö tuli niin äkkiä. Otimme kaikkea vähäsen. Ei varmaan mikään hyvä idea koiran oppimisen kannalta mut tulipahan tehtyä. Koko ajan pelko piinaa selkärangassa että mitähän sitä saa aina yksinään reenatessaan pilattua...

Tänään käytiin pitkästä aikaa montuilla juoksuttamassa koirat. Oikku taas teki omiaan "oikkujaan" eikä meinannut tulla kyytiin kun oltiin lähtöä tekemässä. Hiimaili yksikseen eikä ollut kuulevinaankaan että tehtiin pois lähtöä.

Alla on muutama kuva nyt keppilöistä kun verkot ovat paikoillaan. Tänään sain kuvat vasta otettua. Toivotaan että myö päästäisiin nyt siihen tavoitteeseen eli toukokuussa olisi kepit kondiksessa.



Verkko hässäkät.















































Herkkä hetki sohvalla.....

Viime viikon reenit

Viime viikon reenit meni vähän sinne ja tänne...Huli otti kauheat kierokset kaverin uros koirasta, en kyllä tiiä miksi. Hulilla kokeiltiin kahta eri ohjaus tyyliä. Sitä perinteistä meikäläisen leijumis-ohjausta ja toisena oli tämmöinen aggressiivinen ohjaus. Koiraan tuli paljon enemmän vauhtia kun asennetta oli enemmän mukana. Ja meikäläisen pitäisi opetella juoksemaan sillä asenteella että nyt mennään ja tehdään töitä. Vaikeeta...

Oikun reenit lähti siitä liikkeelle että koira kävi suorittelemassa muutaman esteen itsekseen ja tuli vaan kysymään et mitäs nyt tehdään. Loppujen lopuksi reenit meni hyvin mutta käden liikkeiden lukua pitäisi saada vielä enemmän opetettua. Keinua ollaan joka kerta otettu hallilla. Päähän juoksu sujuu hyvin mut alastulolla teettää vielä joksikin aikaa työtä. Kyllä myö joku päivä osataan...

Nenä- tsydeemi naksuttelut jatkuu. Sekä tietysti keppi reenit. Nyt on vaan täällä ollut pakkkasia niin en ole ottanut läpijuoksutuksia hirveen monta kertaa.

Toko rintamalla yritetään Oikun kaa epätoivoisesti edistyä. Liikkeestä seisomista ollaan reenattu eli lelu lentää taakse ja mie jatkan matkaa. Sit tässä rupesi pukkaamaan pientä onkkelmaa eli Oikarinen kyttäsi miun vasenta kättä ja rupesi ennakoimaan taakse jäännillä. Siirryin namipalkkaukseen kun aivot eivät osanneet ajatella asiaa enempää että miksi koira tekee niin???? No onneksi tuli puhelu otettua Turkuun ja kerrottua asiasta. Kokeilimme Oikun kaa sitten semmoista että lelu oli oikeassa kädessä ja palkka lentää sieltä jos koira pysähtyy. Ihme homma mutta käskyn saatuaan (ilman käsimerkkiä) koira pysähtyi kuin seinään ja sain otettua askeleen eteenpäin ennenkuin lelu lenti. Kaikki neljä toistoa tällä metodialla onnistui erinomaisesti. Puhelu taas Turkuun ja innoissani kerroin että se toimii!!!! Päädyimme siihen että liian pitkään palkkaan koiraa ns.helpoista asioista ja en sitten vaikeuta niitä koiran oppimisen suhteen. Viivettä näköjään pitää joka kerralla lisätä tokoiluun. Mutta hyvä kun sekin asia nyt ratkesi.

Tänään taas mennään reenailemaan. Mielenkiinnolla odotan mitä ilta tuo taas tullessaan...

Hulinaa ja huisketta

Nyt on kyllä viikon ajan pitänyt vähän turhan kiirettä. Ei ole tullut hirveästi aikaa kotona vietettyä. Viime viikon maanantaina kun tultiin kotiin, lähdin samana iltana Oikun kaa näyttelyreeneihin. Välissä valvoin kolme yötä ja perjantaina oltiin taas hallilla Oikun kaa reenailemassa. Sunnuntaina oli Okuksin mätsäri jossa olin vain juniorin kanssa. Saatiin sininen ja sijoituttiin kolmanneksi. Tuo juoksuhomma meillä vähän tökkii kun jätkä hakee kontaktii ja samalla rupeaa etutassujen nostelu. Oli meillä tietysti välissä muutama kenguruhyppy ynnä muuta sähläystä. Mut reippaasti käyttäydyttiin taas yhen kerran.

Sain Lunan sekä kotiväen myös houkuteltua mätsäriin. Reippaasti Lunakin meni hallissa eikä aristellut yhtään mut heilläkin on reenattavaa, varsinkin seisomisen suhteen. Luna ravaa nätisti mut seisominen tuottaa tuskaa. Näyttelyn jälkeen laskettiin koirat irti ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Pitäisi taas kyläillä heidän luona.

Eilen oltiin sitten toko reeneissä Oikun kaa. Päivi vähän katsoi millä tavalla mitäkin ollaan reenattu ja korjasi ja neuvoi sitten lisää. Aina oppii näköjään uutta. Leikkiminen kuulema on mennyt meillä eteenpäin, koira ei syle enää leluaan pois niinkuin joku aika sitten. Mainitsettoman henkilön takia... ; ) No onneksi sen sai korjattua. Seuraamisen paikkaa haettiin ja liikkeestä seisomista. Myös luoksetulon loppuasentoa katsottiin ja korjailtiin miun asentoa. Ihan lopuksi otettiin ruutua ja se on kuulema meillä hyvällä mallilla. En ole kuulema saanut sitä pilattua. Saatiin taas kotiläksyä.


Tänään olisi kummankin koiran agireenit tiedossa. Niistä sitten myöhemmin.

Nyt miulla on kunnon kepit millä aloittaa ihan tosissaan reenaus. Nyt kepit ovat kaksivaiheiset, vinot sekä suorat. Isäntä sai viikonlopun aikana rungon tehtyä ja eilen ostettiin sitten keppien kepit. Pitää vielä tänään laitella ne verkot niin pääsee tositoimiin. Laitan pari kuvaa systeemistä ilman verkkoja.

Agilityreissu Turkuun ja vähän pidemmällekkin

Nyt on Ahvenanmaan reissu tehty, joka olikin aika rankka. Univelkaa jäi aika paljon. Meidän reissu alkoi viikko takaperin keskiviikkona. Porukoiden kyydissä pääsin Pasilaan josta matkattiin junalla Turkuun. Selvittiin ilman kummempia hässäköitä.

Torstaina iltapäivällä oli sitten Jaakon koulutusta. Tunti oli varattu Oikulle ja toinen tunti Hulille ja Lotalle puoliksi. Melkeinpä siellä kolme tuntia meni. Jaakotukselta sai taas hyviä neuvoja ja vinkkejä sekä kommentia miksi teet niin kun voisi tehdä toisinkin. Taas innolla odotetaan toukokuun koulutuksia. Saimme kyllä läksyäkin mitä pitää opetella toukokuuksi.

Perjaintai aamuna klo:8.45 lähti meidän laiva kohti Ahvenanmaata. Pikku herra kyllä käyttäytyi laivalla siihen malliin kuin olisi ennenkin viettänyt siellä aikaa. Pää ja häntä ylhäällä mentiin. Laivamatka meni sukkelasti. Pientä ihmetystä oli kanssa matkustajilla jotka eivät tienneet kisoista mitään ja kummastelivat varmaan koiramäärää. Satamasta löydettiin aika hyvin mökille. Mökki oli kyllä hieno. Olisi siellä viettänyt enemmänkin aikaa.

Lauantaina oli sitten ensimmäiset startit. Jouduttiin jo aamusta menemään koska Sessa ja Nertsu kisasivat ykkösluokassa. Meillä oli vuoro sitten iltapäivän puolella. Kaikista kolmesta startista saatiin hylly aikaiseksi. Ei kovin hyvin mennyt... Koira toimi kuin unelma mut ohjaaja oli jossain muualla kuin tekemässä rataa. Onneksi Ansku ja Sessa olivat sivussa katsomassa rataa niin sai heti palautteen mitä olisi kannattanut ottaa huomioon ohjauksessa.
Illalla päästiin yhdeksän maita lähtemään hallilta mökkiä kohti. Pitkä päivä itselle sekä koirille.

Sunnuntai aamuna oli aikainen ylös nousu. Hulin rataan tutustuminen alkoi 7.35 ja sitä ennen piti vielä mökki siivota ja kamat kasata autoon. Hyvin kerettiin kisapaikalle, oltiin klo 7.15 hallilla. Meidän viimoiselta radalta tuli myös hylly, yllätys yllätys...Laskettiin meidän kisaajien tuloksia jotka eivät olleet mitään mieltä ylentävää. Anskulla 3 starttia ja kolme hyllyä, Miulla neljä starttia ja neljä hyllyä sekä Sessalla kolme starttia ja kaksi hyllyä sekä yksi vitonen. Kymmenestä startista yhdeksän hyllyä ja yksi viitos tulos. Aika hyvä tulos saavutus meidän poppoolta :) Laivaankin kerettiin hyvin eikä eksytty matkalla.

Tulomatkalla käytiin Oikun kanssa vähän himmailemassa pitkin laivaa. Ajeltiin hissillä ja mentiin kannella rautaportaita pitkin ja jätkässä ei mikään tuntunut missään. Kyllä on helppo matkustaa Oikun kaa.

Maanantaina lähti meidän juna kohti Joensuuta. Hyvin onnistui vaihto Pasilassa ja selvisin oikeaan junaan ison kassin, häkin sekä kahden koiran kanssa. Matkustaminen oli helppoa vaikka aattelin miten Oikun kaa homma onnistuu kun tulee uusia asoita eteen. Turhaan näköjään mietiskelin tuollaisia asioita.

Yhteenveto reissusta: HAUSKAA OLI!!! Ja oppia tuli taas paljon. Kisoissa oli tosi mukava katsoa ja seurata Suomen huippujen ohjausta ja todeta että itsellään on aika paljon oppimista. Hulin tekeminen ja into siihen yllätti myös positiivisesti. Meillä oli mukana kaksi tyttöä, Lotta oli lopettanut juoksunsa vähän aikaa sitten ja Nertsu oli lopettanut juoksunsa vielä myöhemmin kuin Lotta. Huli yritti koko matkan (tilaisuuden tullen) ajan päästä Nertsun persauksiin kiinni ja esitteli niitä ihania kosiotanssi liikkeitään ja manasin jo sitä et nyt ei koira pysy radalla ja siihen ei saa minkäänlaista otetta ym... Ja sit vielä samassa mökissä ja niissä ihanissa tuoksuissa... Mut toisin kävi. Kaikesta huolimatta koira toimi todella hienosti radalla eikä ollenkaan haahuillut "tyttöjen" luokse.
Oikku myös näytti hyvän kisakoiran elkeet. Silloin kun ei tapahdu mitään, otetaan lukua häkissä. Kyllä täytyy myöntää että Hulista on ollut myös apua Oikun tottumisessa uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Matka oli onnistunut ja matkaseura oli sieltä parhaasta päästä, A-luokkaa! Kiitos Anskulle ja Sessalle mukavasta ja hauskasta seurasta! Varmaankin ensi vuonna uudestaan vai mitenkä...Ja iso kiitos Anskulle ja Markolle vieraanvaraisuudesta!!!

Kamera oli mukana mut sitä ei tullut käytettyä...Joten matkakuvia ei saatu.
Ja nyt on meillekkin valmistumassa omat kepit. Sain isännän niitä tekemään... Niistä tulee kuvia myöhemmin.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Kaikille oikein hyvää alkanutta uutta vuotta 2008!!!
Eipä tulluna järin paljon kirjoiteltua joulukuun aikana =O.

Joulu meni hujauksessa, ei oikein huomannutkaan koko asiaa. Varmaan senkin takia juhla oli huomaamaton, kun ei ollut valkeaa joulua. Koko joulun pyhät piti plussa asteita ja sateli vettä. Kaiken lisäksi tuli tehtyä tuplavuoro töissä jouluaattona niin sekin meni siinä.

Uusi vuosi oltiin ihan kotosalla isännän kanssa kahdestaan. Vettä väkevämpääkään ei tullut otettua. Isäntä on ollut pienessä flunssan poikasessa joulusta lähtien ja halusin seurata Oikun suhtautumista paukkeeseen, niin senkin takia ei edes suunniteltu lähtöä mihinkään.
Turhaan vähän hermoilin Oikun suhteen. Herra ei ollut moksiskaan koko räiskeestä. Ulkona touhuili entiseen malliin paukkeen keskellä ja sisällä otti ihan lokoisasti elpaa. Ei ole paukkuarka koira, ainakaan vielä tässä vaiheessa.

Ahvenanmaan reissu lähestyy, lähtö tapahtuu ensi viikon perjantaina. Torstaina käydään "¨Turus" hakemassa agilityoppia Janitalta/Jaakolta. Toivottavasti tulee sisäistettyä oppia...Ahvenanmaan reissun jälkeen onkin sitten mätsäri Okussa. Sinne ollaan menossa hakemaan kehäoppia.

Joulun aikaan meillä oli koulutustaukoa, ei otettu mitään. Nyt vaivaa huono omatunto sen takia... Mut toisaalta välillä pitää taukoa pitää. Taukojen lomassa on nyt sitten ahkeraan käytetty koiria montuilla juoksemassa. Kumpikin nauttii siellä juoksemisesta. Hullun kiilto silmissä painavat rinteitä ylös ja alas menemään. Oikulla sattuu aina pieniä kömmähyksiä. Jalat ei pysy aina vauhdin mukana. Mut onneksi tilanteista on aina selvinnyt pienellä säikähdyksellä.
Kuulumisia taas kirjoitellaan...