tiistai 30. lokakuuta 2007

Viikonloppu takana

Nyt on Lahden näyttely takana päin joka oli meidän tämän vuoden viimeinen näyttely. Rankkoja reissuja, ei voi muuta sanoa... Lahdessa oli arvostelemassa hollantilainen erkkarituomari John Wauben. Huli sai ERIn ja oli kilpailuluokan neljäs. PU sijoitusta ei tullut. Mut ilonaiheita oli paljon. Hulin jälkeläiset menestyivät hyvin. Lasse oli PU1 ja VSP, Hile PU3 ja Riesu PN2. Milli ja Senni saivat ERIn mut kilpailuluokan tuloksia en muista. Lumikuono kasvattaja ryhmä oli ROP joten jouduimme vielä jäämään isoon kehään. Tuttuun tapaan tuomari vaan vilkaisi ja jatkoi matkaa. Joten ei sieltä sijoitusta.

Matkasta selvittiin hyvin. Oikkukin pärjäsi hyvin. Nyt oltiin vähän isommassa näyttelyssä ja hulinaa enemmän ympärillä. Poika ei välittänyt ollenkaan meiningeistä. Nukkuminenkin onnistui kovalla penkillä kehää seuratessani.

Oikun kaa ollaan nyt enemmän panostettu tähän naksutteluun ja epätoivoisesti yritän myös sille opettaa sivulla oloa. Nyt selvisi syy siihen miksi Oikku väistelee välillä minua, kiitos meikäläisen kumartelujen. Kiitos Anskulle kun katsoit meidän sivu-reeniä Lahdessa. Jonkun verran ollaan myös otettu agilityn ohjaus reeniä. Nyt sain uuden videon mistä sai taas uusia vinkkejä kouluttamiseen. Ainut vaan et esteitä ja tiloja joutuu vähän soveltamaan.

Joo mut nyt pitää rientää. Kotityöt kutsuvat...

torstai 25. lokakuuta 2007

Agilitykisat

Lauantaina käytiin Hulin kanssa agi-kisoissa. Tuloksena hylly ja 5. Kumpikin olivat aivan meikäläisen mokia. Koira toimi ja vauhtiakin oli hyvin. Eka radalla hylly koska ohjasin perseelleen ja sinnehän se koira meni minne ohjasinkin. Rintamasuunta ja käsi kohti väärää estettä. Toisella radalla vitonen (kielto) siitä kun en antanut tilaa hypylle ja juoksentelin miten sattuu minkä takia koira oli vähän ihmeissään mitäs tää pyöritys nyt on. Mut kontakteihin oon tyytyväinen. Nyt kun saisi nuo kontaktit pysyymään tuolla tavalla.
Meidän kisat meinasi jäädä väliin kun torstain reeneissä Huli ekalla hypyllä ulahti ja juoksenteli häntä alhaalla ja selkä matalana kentällä. Siihen loppui reeni. Hieroja oli jo onneksi tilattu perjantaille. Silja hieroi ja sanoi et ei voi kisa kieltoo antaa kun kunnon jumitus paikkaa ei löytynyt. Epäili et pentu on juossut nivuseen koska toisella puolella nivusen kohdassa oli ihonalainen muljauskohta. Hierotuksen jälkeen Huli oli kuin uusi koira. Häntä kieppui ja riemuissaan hyppi ja juoksenteli.

Oikun tyttökaveria myös nähtiin kisoissa eli Luna ja Sari olivat tutustumassa lajiin. Uskomattoman reipas pentu. Maneesin sisällä häntä vähän laski ja ihmetteli menoa mut nopeasti kyllä palautui entiselleen hännän heiluttajaksi. Katsomossakin asettui aloilleen ja katseli meininkiä. Isänpäivänä on tarkoitus mennä pentujen kanssa mätsäriin. Päätettiin Sarin kanssa ilmoittaa myös pentuset pari kilpailuun. Saa nähä mitähän siitäkin hommasta tulee :)

Perjantaina startataan kohti Lahtea näyttelyyn. Oikku lähtee turistina mukaan. Oppii jo nuorella iällä matkustamaan ja elämän menoon. Lahti onkin meidän viimeinen näytelmä tälle vuodelle. Ansku on myös tulossa paikalle ja paneudutaan Oikun sivulle tulo reeniin. En ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa. Nyt ollaan viikko naksuteltu pallokepille tai keppipallolle. Yritetään sitä hyödyntää sivulle tulossa.

Mut kirjoittelen taas kuhan jotain maata mullistavaa tapahtuu :)

keskiviikko 17. lokakuuta 2007

Pitkästä aikaa

Siitä on taas tovi kulunut viimeksi käynyt kirjoittelemassa. Viime viikon torstaina oltiin Hulin kanssa agi reeneissä. Ihan hyvin meni mut joku siitä jäi uupumaan. Ohjauksellisesti en ollut oikein tyytyväinen. Koiran loikisti näkyi että ohjaus "hiukan" myöhässä. Mut jos tuo ohjaus rupeaisi jossakin vaiheessa kulkemaan. Mut hyvä uutinen on, et reenikaveri kävi lauantaina Kajaanissa kisoissa ja tuli takaisin nollavoiton kera. Onnittelut vielä Jodille ja Päiville! Ei myö ihan huonossa ryhmässä reenata.

Oikun kaa käytiin perjantaina treffaamassa toista schape pentua, 4kk, joka asustelee joensuussa. Luna on lähtöisin Anjalta Nalle-Haukun kennelistä. Tosi reipas pentu. Ei kyllä arastellut vierasta ihmistä ja heti Oikun kaa leikit kävivät yksiin. Kyllä juoksivat pihalla ihan antaumuksella. Nyt pitää yrittää saada sovittua uudet treffit kuhan nää työkiireet vähän helpottavat. Kuvia, huonoja sellaisia, otin tapaamisesta. Laitan tänne kuhan kerkiän. Ei noista ikiliikkujista saanut hyviä kuvia.

Oikulle on nyt naksuteltu alustaa. Hyvin on jätkä hokassut homman nimen mut epävarmuutta on tekemisessä. Huomenna Oikkukin pääse agi reeneihin. Sen kaa pitää yrittää ottaa ohjaus- teeman mukaan koulutussessio. Saa nähä miten onnistuu.
Mut nyt pitää ruveta valmistumaan töihin lähtöön.

keskiviikko 10. lokakuuta 2007

Lampaita ja uuhia

Eilen oli sitten tämän vuoden viimeinen paimennus kerta. Ensi vuonna aloitellaan toukokuun alussa. Tulevana viikonloppuna olisi paimennus viikonloppu mut eihän sinne pääse kun on töitä. Olisi ollut mielenkiintoista olla seuraamassa ja imemässä oppia.

Tällä kertaa pääsi Hulikin mukaan, loppu kesästä käytiin vain Oikun kaa. Meille on Hulin kanssa sanottu et sillä ei oo paimennusvaistoa ja ikinä siitä ei voi tulla lammaspaimenta. Mut aattelin kokeilla vielä yhen kerran jos siltä kumminkin löytyisi pieni vaisto.

Sinikka kävi hakemassa lampaat pellolle ja ruvettiin touhuamaan. Kävin Hulsan autosta ja pidin koiran koko ajan kiinni ettei pääse oman mielen mukaan lampaiden luokse. Vidi, tyttö-bortsu, oli meidän apukoirana. Aattelin jo siinä et hommasta ei tuu mitään, et se vaan kahtelee ja nykii tytön tykö. Mut toisin kävi. Huli oli tosi innoissaan lampaista. Lauman takana ajoi niitä ja yritti pitää laumaa kasassa. Laitettiin sitten Huli liinaan ja aloiteltiin hieman vauhdin hakua toimintaan eli meillä vauhdin hiljentämistä. Rauhoitettiin tilanne maahan käskyllä ja sitten vasta homma jatkui. Hyvin Huli lähti kiertämään mut ei tehnyt kunnon kaarta vaan yritti mennä nopeinta ja lyhintä reittiä. Sinikka sanoi, että työtä koira vaatii niinkuin kaikki aikuiset koirat. Mut olen tyytyväinen et sitä viettiä sieltä löytyy.

Oikulla myös otettiin pellolle lammaslauman kanssa. Oikku oli myös alussa kiinni ja sitten laskettiin irti. Kovasti jätkä myös ajoi laumaa mut hillitysti. Oikku myös keräili mukaan laumasta irtaantuneet lampaat niinkuin Hulikin. Reippaasti Oikku liikkui pellolla ja jotain hajua sillä myös oli homman toiminnasta. Vielä tarvitsee miun apua lauman liikuttamiseen mut kova sillä on yritys. Kyllä siitä vielä jotain tulee :)

Ensi kesänä on kahtena viikonloppuna monirotu paimennustapahtuma Sinikan luona. Sinne pitää yrittää itsensä änkeä. Kiitos Sinikalle kun on jaksanut opastaa ja neuvoa meitä vääränrotuisia paimennuksen saloihin. Ja tietysti kiitos Marille ja Anskulle ihanista ja toimivista koirista!

perjantai 5. lokakuuta 2007

Agilityä ja hakuilua

Eilen oltiin Hulin kanssa agi treeneissä. Tiukkoja käännöksiä sekä sylkkäreitä kuului reeneihin. En ymmärrä miten voi olla vaikeaa pitää käsien liike hallittuna sekä kropan asento oikein. Kädet näyttää toista ja kroppa toista. En yhtään ihmettele jos koira ei aina tiiä minne mennä ja miksi hypyt menee pitkiksi. Keppien hakemiseen oon tyytyväinen. Jonkun verran kysyi mut hyvin lähti hakemaan. A:n kontaktit onnistui hyvin mut puomin alastulon juoksi läpi ilman kontaktin ottoa. Lopuksi puomille otettiin kunnon pysäytykset et muistu hieman mieleen toivottu suoritustapa. Parin viikon päästä olisi kisat, pitkästä aikaa. Toivotaan et siellä olisi tuo puomi onkelma jo hallinnassa.

Tämä päivä menikin hakuilun merkeissä. Pääsi rääpälekkin myös touhuilemaan kun, eilen ei sit illalla jaksanut enää Oikun kaa mitään tehä. Oikun reeniin kuului nenän avaus eli ilmavainun ottaminen ja tytöt neuvoivat kuinka näen kun koira on ottanut vainun. Eka "muijaan" meni tovi ennenkuin ymmärsi mennä sen luo ja et sieltä se haju tulee. Toinen meni paremmin, hakukertojen paras nosto. Kolmas meni hieman hitaammin koska "muija" oli vähän syvemmällä metässä. Mut tyytyväinen oon koiran työskentelyyn, kun oli eka kerta. Kaikkien "muijien" kanssa leikki sitten hakuilun päätteeksi.
Hulille otettiin myös samanlainen nenän avaus. Hulilla meni enemmän jäljestyksen piikkiin. Nenä ei noussut maasta. Ja Huli on kuulema turhan itsenäinen työskentelemään :). Jälkien perässä meni takalinjalle asti ja siellä yssikseen juoksenteli eestaas. Kyllä kaikki "muijat" nousi mut ei ollut sellaista nenän toivottua käytöstä. Ensi kerralla Huli laitetaan liinaan ja lähdetään siitä sitten etenemään.

Tuossa nenän käytössä huomasi nyt nuoren ja vanhan eron. Niillä on ero kuin yöllä ja päivällä. Oikulle on otettu vain muutama pihajälki aktiviteetiksi joten nenää ei ole ehdollistettu sinne maan tasalle. Kun Oikku pääsi metsään niin enemmän se otti hajuja ilmasta kuin maasta. Jonkin verran nuuhki maata mut paljon vähemmän kuin Huli. Mut kaikki "muijat" Oikulla nousi ilmavainusta.
Hulin päästessä metsään sillä oli nenä melkeinpä koko ajan maassa ja se etsi jälkeä. Sen takia Huli haahuili takalinjalla koska siellä oli ollut immeisiä piilossa ja sinne meni aika hyvin jälkeä. Hulsalla on otettu jälkeä, jopa siihen asti et se merkkaa kepit jäljellä. Varmaan nyt Oikun nenä ehdollistetaan ekana tuohon ilmavainuun ja sitten jatketaan jäljen työstämistä.

Mut siinäpä taas meidän kuulumisia.

torstai 4. lokakuuta 2007

Muutama kuva




Epätoivoisia poseerauskuvia Oikusta.









Elokuinen auringonlasku Höytiäsellä.















Kesäloma kuvia Yyteristä.


























































keskiviikko 3. lokakuuta 2007

Aloitus...

Jospa sitä nyt saisi tehtyä tämän asian jota oon jo pitkään meinannut. Kait sitä on vaan niin saamaton. Blogin tarkoituksena on kertoilla meidän tekemisistä. Tarkemmin sanottuna kahden schape pojan tekemisistä.

Viime viikonloppu meni schape erkkarissa Hyvinkäällä. Pitkästä aikaa näki taas paljon schapeja. Tai no, olihan siellä Tanskan maallakin niitä aika paljon. Oikku poika oli turistina mukana, kun ei tuo ikä vielä riittänyt osallistumaan näyttelyyn. Lauantaina saavuttiin Hyvinkäälle ja oltiin hotellissa yötä. Huli on ollut muutaman kerran hotellissa mutta Oikulle se oli vasta eka kerta. Hyvin osasi poika käyttäytyä hotellissa. Ei kuulunut mitään vinkumisia kun jäivät kahdestaan huoneeseen. Huli on varmaan näyttänyt mallia et otetaan vaan iisisti, sieltä ne kohta tulee takaisin.

Sunnuntaina oli sitten näyttelypäivä. Oikun meno hallissa oli erittäin reipasta. Häntä ylhäällä eikä minkäänlaisia paniikki tilanteita tullut. Mukavaa oli myös pitkästä aikaa nähdä Oikun velipoika Mortti. Mortti varmaan pelasti Oikun päivän kun sai leikkikaverin. Muuten Oikulla olisi varmaan ollut tylsä päivä. Hulilla meni näyttely hyvin, PU3. Tulokseen oon tyytyväinen.

Eilen käytiin pitkästä aikaa hiekkamontuilla juoksuttamassa koirat. Pikku rääpäle rupesi jo väsymään muutaman ylämäki juoksutuksen jälkeen. Huli jaksoi kummasti juosta vaikka viime käynnistä on aikaa. Tänään olisi Hulin agitreenit. Sen jälkeen pitäisi vielä yrittää jaksaa ottaa jotain Oikunkin kanssa.

Ensi viikolla meillä on aika paimennus oppiin Sinikan luokse. Hulikin pääsee tällä kertaa mukaan. Edellisestä käynnistä onkin vierähtänyt melkein kuukausi. Tää työ vähän haittaa harrastamista :) Ensi viikon käynti Sinikan luona onkin viimeinen tälle syksylle. Lampaidenkin pitää päästä jossain vaiheessa lepäilemään. Ensi keväänä sitten jatketaan siltä saralta.

Yritän käydä kirjoittelemassa tänne ahkerasti. Toivottavasti.