perjantai 4. kesäkuuta 2010

Tämäkin unohtunut...

Oho :o, mistähän sitä aloittaisi...

Joopa, agilitykisoja ollaan kierretty ahkerasti. Välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä.
Nollat ovat tiukassa. Nyt on ollut muutamat radat aivan kauheita. Siis meidän yhteistyön kannalta.

Keväällä näytti että koira on todella hyvällä kuulolla ja yhteistyö onnistuu mut nyt on taas koiran korvat jossain muualla kuin siellä missä pitäisi. Muutama ratakin on ollut profiililtaan sellaisia että en ole kerennyt sinne minne olin suunnitellut. Eli koira on tullut nopeammin edelliseltä esteeltä kuin ajattelin. Nyt ei ole ollut yhtään hyvää hyllyäkään mistä voisi olla tyytyväinen.

Viikko takaperin oltiin Varkaudessa kisoissa, kaksi agirataa ja yksi hypäri. Molemmilla agiradoilla oli sellaiset kohdat että tutustuessa tiesin et kosahtaa. Eka radalla tultiin siihen kohtaan mutkaputki, hyppy, suora putki ja tiukka 90 vasen renkaalle. Suoran putken vieressä puomi joten koira piti ottaa tarkasti mutkaputkelta ettei mene puomille. Suoran putken edessä oli vielä hyppy. No Oikku painoi suoraan putkelta sille hypylle kun en saanut kääntymään vaikka mitenkä hiljensin ja huusin koiraa joten siitä hylly.

Toisella agiradalla tämä kohta mentiin ns. väärinpäin. Oli hyppy, suoraputki, hyppy ja tiukka 90 oikealle keinulle. Hypyn edessä oli tarjolla tämä mutkaputki. Tutustumisessa päätin että otan koiran tiukasti haltuun eli käytän ääntä ja oon jo selkä menosuuntaan päin, tavallaan kuin veisin sille puomille mikä oli vieressä. Päätin että tulkoon vaikka kielto siltä hypyltä mut otan vauhdin pois. Teoriassa ja sen mielikuvituskoiran kanssa tämä onnistui mutta ei näköjään Oikun kanssa. Nyt sain ennakkoa otettua aika paljon, riskillä otin että lukee suoran putken eikä puomia. Kerkesin suoran putken päähän ja olin itse pysähdyksissä ja selkä menosuuntaan päin joten koiran olisi pitänyt ottaa kielto hypyltä mutta ei näköjään meillä toimi. Oikku pamautti suorasta putkesta, hyppäsi aidan ja otti sen mutka putken. Joten siitä hylly. Ei toiminut niin ei...

Viimeisenä ratana oli hypäri. Aika helpolta vaikutti mutta kun koira oli radalla tekemässä niin kulmat oli todella pahoja mitä rataan tutustumisessa ei tullut ajatelleeksi. Toisen esteen jälkeen Oikku pamautti suoraan miun jalkaan kun en ajatellut että se tulee niin kovasti ja en kerennyt alta pois. No härdelli oli jo valmis sen jälkeen. Meikän ohjaukset meni ihan sekaisin ja rata oli todella kunnon räpellysrata ja ikinä en varmaan oo niin paljon ääntä käyttänyt mitä nyt. Eli niitä viime hetken pelastuksia oli todella paljon. Lopussa olin tosi paljon Oikkua jäljessä mutta hyvin onneksi koira ohjautui niille oikeille esteille. Vähän tuuriakin pelissä =) Hypäriltä tehtiin todella karmea nolla, ohjaus oli sieltä sun täältä. Mutta nyt on eka merkintä kisakirjassa =)

Piti sitten maanantaina käydä reenaamassa tuo suoraputki hässäkkä. Todettiin reenikamujen kanssa että pää kääntyy mutta kroppa jatkaa matkaa eteenpäin. Kaveri veti lelulla ihan putken suulta tiukkaan takaisin päin mutta koira tulee putkesta pää kääntyneenä mutta kroppa jatkaa matkaa. Omituinen koira :O Hallinta reeniä tein etten laskenut putkeen vaan käänsin putken edessä mutta eipä auttanut sitten enää sen jälkeen kun suoritti suoran putken. Nyt sitten pidetään kisataukoa ja yritetään reenata tämä hallinta kondikseen. Sunnuntaina on vielä yhdet kisat mutta sitten tulee taukoa.

Pari viikkoa sitten oltiin Turussa Lentsun tokokurssilla. Taas tuli hyviä ohjeita ja vinkkejä. Niitä ollaan nyt sitten yritetty kotona toteuttaa. Lauantaina Oikku oli reeneissä vähän fleetu mutta sunnuntaina oli taas virtaa. Asiaan varmaan vaikutti perjantain pitkä matka sekä Vitin juoksu. Vitillä taisi olla vielä aika lähellä tärppipäivät. Siitä oon tyytyväinen että Oikku otti tosi vähän häiriötä. Kurssi pidettiin Kupittaan puistossa ja siinä liikkuu koko ajan ihmisiä ja koiria joten häiriötekijöitä on todella paljon. Kumpanakin päivänä hiekkakentällä oli vielä mätsäri. Myöhän ei hirveesti olla reenattu tuommoisessa häiriössä.

Paimennukset on myös aloitettu toukokuussa. Eka kerta meni todella hyvin. Kyllä se vaan muistaa mitä pitää aitauksessa lampaille tehdä. Työn alla on nyt hakukaarien opettelu. Yritetään saada Oikkua kiertämään vähän kauempaa jotta ei pöläytä lampaita kun menee liian läheltä. Kyllä on muuten vaikeaa ajatella mistä laitat koiran menemään ja mihin kohtaan itse sijoitut laumaa ja koiraa nähden. Paimennus ei todellakaan ole sitä että koira humputtelee menemään ja ajelee lampaita miten sattuu. Se on aika kurinalaistatouhua. Mutta sitäkin hauskempaa =)

Mutta kirjoittelen taas kun muistan....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti