Elokuun eka päivinä oltiin Kaarinassa Tuorlan majatalossa viettämässä schapeleiriä. Oltiin koko perheen kera, Kirpun eka "kesälomareissu".
Viikonloppu oli aikalailla kiireinen. Ei paljon kerennyt tutustua muihin leiriläisiin.
Lauantai aamu alkoi agin alkeisryhmän koulutuksella Hitti-Areenalla. Sen jälkeen oli Oikun agi Janitan opissa. Taas jumahdettiin alkuun joka tapahtuu joka ainut kerta. Ei olla kertaakaan päästy Janitan opissa kolmatta estettä pidemmälle. Persjätöt tuottivat nyt tosi paljon ongelmaa. Koira puski koko ajan ohi esteen kiireellä miun edelle. Nyt tuli ohjeeksi palkata enemmän kädestä jotta lukisi sitä paremmin. Estehakuinen koira kyllä on ja irtaantuu myös mutta koira tarvitaan myös joskus tulemaan "käteen". Sitä ei myö olla tarpeeksi reenattu. Radalla oli muitakin kinkkisiä kohti, niinkuin aina, mutta loppua kohden koira rupesi ryytymään eikä enää jaksanut keskittyä. Ei saatu loppua kunnolla tehtyä.
Agin jälkeen takaisin Tuorlaan ja välillä syömään sekä "tankkien" tyhjennykseen. Iltapäivällä oli vuorossa Lentsun toko, "evl- leikkien läpi". Todella hyvä ja mielenkiintoinen koulutustapa koiralle sekä ohjaajalle. Itse ei kyllä ole tuolla tavalla tullut mietittyä tokoa. Koko ajan koiralla oli kivaa ja missään koirassa en nähnyt sitä ilmettä "onko pakko".
Sunnuntai aamu alkoi nyt vuorostaan tokolla. Nyt käytiin läpi yksittäisiä liikkeitä. Hyviä neuvoja ja ohjeita tuli Lentsulta jatkon suhteen. Pieniä asioita mitä ei itse hoksaa. Ne tulee tehtyä ihan vaistomaisesti.
Iltapäivällä oli sitten taas Janitan agi. Tämäkään päivä ei mennyt yhtään sen paremmin. Tuli taas tehtyä vaikka mitä. Saksalainen oli nyt mihin jumahdettiin. Ei onnistunut niin ei onnistunut. Mutta tulipahan sekin liikesarja nyt selkäytimeen sillä jankkaus määrällä. Kyllä Oikku säälittää kun on tällaisella tumpelolla.
Janitan agin jälkeen takaisin Tuorlaan ja autoon pakkaamaan loput kamat ja kotimatkalla.
Kiitos Katille ja Anskulle jotka olivat leiriä järkkäämässä ja iso kiitos taas kerran hyvistä kouluttajista.
Tänään käytiin Oikun kanssa pitkästä aikaa paimentelemassa. Ei todellakaan mennyt hyvin... Sinikka oli keksinyt meille todella pahan reenin. Jouduin lähtemään (siis yksin) Oikun ja ison lauman (varmaan satakunta lammasta ja vuohea yhteensä) kanssa metsätietä pitkin tarpomaan. Sinikan koirat, Weedy ja Mafi, lähtivät mukaan. Ja onneksi lähtivät...Siis todella hankalaa kuljettaa isoa laumaa edestä ja koira on jossain siellä takana jota et aina edes näe. Sit pitäisi kulkea eteenpäin ja välillä vielä takaperinkin ja samalla koko ajan katsoa koiran työskentelyä ja kehua oikeista asioista. Kyllä on vaikeaa. Oikun ongelmana huomasin "hakukaaren". Nähtävästi koiran itseluottamus on vielä asian suhteen huono joten ei uskalla yksin lähteä taakse siirtymään. Matkaa lauman viimeisiin elukoihin oli kuitenkin liki 50 metriä metsätiellä. Nyt vielä oli niitä hiivatin sarvipäitä joilta Oikku sai jonkun verran osumaa. Yksi puski aika pahasti kylkeen mutta sai kyllä takaisinkin. En tiiä onko koirilla jotain puolustusreaktiota keskenään mutta nuorempi koira, Mafi, tuli ja antoi sarvipäälle kyytiä Oikun kimpusta. Itse olin juuri menossa koiran apuun mutta Mafi kerkesi nopeammin. Ihme kyllä koira ei ottanut itseensä puskemisesta, pystyi jatkamaan hommia. En tiiä vaikuttiko puskemiset sitten myös tuohon lähtemiseen lauman taakse.
Seuraavalla kerralla ruvetaan opettelemaan hakukaarta ja suuntia.
Suuri kiitos Sinikalle että oot jaksanut opettaa meitä paimennuksen saloihin!!!
Testin video on koneella mutta en oo saanut sitä vielä esitettävään muotoon.
Palaillaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti