Aikaa on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Laiskuutta!!!
Menneen viikon lauantaina käytiin Tampereella pyörähtämässä näyttelyssä. Tuomariksi oli saapunut erkkarituomari Jan De Gids. Schapeja oli tosi mukavasti paikalla, junnukoiria varmaan kaikkein eniten mitä missään näyttelyssä on ikinä ollut.
Oikarinen oli junnuissa ja sai tulokseksi hienosti ERIn ja kilpailuluokan neljäs. Kakkosta lähdettiin hakemaan koska koira on vähän vaiheessa mutta tulos oli taas yllätyksellinen. Juokseminen onnistui hyvin, yksi kenguruloikka saatiin vain aikaiseksi : ) Huli sai myös ERIn ja sijoittui PU kehässä kolmanneksi. Kumpikin koira oli kasvattajaryhmässä, Huli Lumikuonon ja Oikku Puuparran ja samalla tämä oli Puuparran ensimmäinen kasvattajaryhmä.
Näyttelyn jälkeen otettiin Anskun ja muiden kasvattien kanssa pienet tokoreenit. Onneksi Oikku näytti ne samat elkeet mitä kotona reenatessa tulee eteen. Niihin saatiin nyt neuvoja. Liikkeestä pysähtyminen ei onnistu meillä pallon kanssa joten siihen vaihdettiin nyt se nami. Ja sujuu tosi paljon helpommin ja koira tietää mistä palkka tulee. Ainut vaan että meidän piti lähteä ajelemaan kesken kaiken kotia kohti kun tuo matka ei ole lyhyemmästä päästä.
Kotona oltiin lauantai-iltana lähempänä kymmentä ja seuraavana päivänä oli työvuoro. Hauskaa oli mutta kyllä oltiin koko porukka rättiväsyneitä. Palautuminen kestää...
Eilen käytiin Oikarisen kanssa hallilla. Tiina oli aputyttönä mukana. Reenit meni hyvin. Ainut mikä nyt vähän mättää on käännökset. Koira vetää hirveät kaarrokset hypyltä. Varmaan palaamme hieman taaksepäin koulutuksessa ja otetaan pelkkiä käännöksiä. Hauskaa tässä se on kun välillä käännökset ovat tosi pieniä ja nopeita ja välillä taas leiskautetaan. Omaa sijoittumista ja ohjausta ollaan yritetty miettiä ja kaikkea ollaan kokeiltu. Välillä toimii ja välillä ei. Kyllä tää on vaikeeta. Innolla kyllä odotan Janitan ja Jaakon koulutusta toukokuussa. Saisi vaan tulla äkkiä : )
Samaan aikaan hallille tuli muitakin reenailijoita joten saatiin Oikulle hyvät häiriötekijät tokoon ; ) Olin varma että koira ei pysty tekemään mitään, varsinkaan paikalla oloa... Mut epäilykseni osui väärään. Oikarinen keskittyi tosi hyvin työskentelyyn. Radalla meni koira joka haukkui mutta eipä jätkää moinen kiinnostanut. Paikalla olossa, istualtaan, Tiinan kaksospojat tulivat halliin niin eipä sekään saanut takapuolta nousemaan vaikka pojat menivät ihan vierestä. Vaiheessa paikallaan olo on mutta hyvät onnistumiset antaa kyllä motivaatiota reenaukseen.
Pihalla ennen lähtöä vielä höpöteltiin ja samalla seurattiin miten Oikku on lasten kanssa. Pojat leikkivät lähellä olevalla mäellä ja Oikku mukana. Kertaakaan en nähnyt Oikun käyttävän hampaitaan käsiin, jalkoihin, vaatteisiin... Hyvin osasi mukana olla ja hyvin osasivat pojatkin käsitellä koiraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti