Kylläpä on tosi pitkä aika viimesimmästä. Puoli vuotta =) Nolottaa...
Kesä meni tosi nopeasti. Muutamat agikisat käytiin Oikun kanssa. Huli pääsi myös Klagilla kisakentille. Hyvin meni vanhuksellakin mutta omia mokia kun ei tullut tulosta. Oikun kanssa etsitään agissa sitä yhteistä säveltä. No kuhan tammikuussa pääse mahasta eroon niin sitten taas aloitetaan Oikun kanssa kunnolla reenaamaan ja niitä kisoja koluamaan.
Heinäkuussa käytiin AHBA:n kisoissa Kuttukuussa. Saatiin toinen legi JHD:sta ja se on nyt varmennettu jenkeissä joten "epävirallisena" tittelinä saadaan sitä käyttää. Seuraavana päivänä oli HRD 1 jota ei läpäisty. Oikku pisti ihan leikiksi koko homman. Ne kuuluisat korvat katosivat yhden yön aikana jonnekkin. Mutta ensi kesänä uudestaan. Syyskuussa oltiin schape yhdistyksen järjestämällä paimennusleirillä. Mukavaa oli nähdä miten hyvin kaikki koirat toimivat.
Alku syksystä oli Turussa Elinan agikoulutusta. Siellä vierähti mukavasti viikonloppu. Ainut vaan että meikän liikkumisesta ei meinannut tulla mitään enää sunnuntaina. Marraskuussa Elina oli Joa:lla kouluttamassa ja sinnehän sitä piti itsensä survoa vaikka liikkuminen oli taas mitä oli... Elina sanoi että meikällä pitäisi olla aina kessi edessä niin keskittyisin paljon paremmin siihen koiran ohjaamiseen.
Marraskuun alussa käytiin Oikun kanssa tokokokeessa, ihan vaan kokeilemassa saataisiinko se ykköstulos. Tavoitteena oli paikallaan makuun onnistuminen koska Oikku on aiemmissa kisoissa niistä lähtenyt. Nyt se onnistui kympisti. Kaikkiin muihin liikkeisiin oon tyytyväinen mutta seuraamisessa, kummassakin, jätti kaikki perusasennot ottamatta. Reeneissä on tosi hyvin ottanut, välillä oon kaikki PA:t palkannut ja sitten taas satunnaistanut. En tiiä mitä lie pikku pojan päässä liikkunut. Mutta kuitenkin saatiin 163 pistettä ja ykköstulos. Ensi vuoden alkuun oon jo suunnitellut AVO:n kisat.
Näyttelyissä ei olla käyty ja tämän vuoden voittajakin jää väliin. Ensi vuodellekkaan ei oo mitään suunnitelmia näyttelyiden suhteen.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Tämäkin unohtunut...
Oho :o, mistähän sitä aloittaisi...
Joopa, agilitykisoja ollaan kierretty ahkerasti. Välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä.
Nollat ovat tiukassa. Nyt on ollut muutamat radat aivan kauheita. Siis meidän yhteistyön kannalta.
Keväällä näytti että koira on todella hyvällä kuulolla ja yhteistyö onnistuu mut nyt on taas koiran korvat jossain muualla kuin siellä missä pitäisi. Muutama ratakin on ollut profiililtaan sellaisia että en ole kerennyt sinne minne olin suunnitellut. Eli koira on tullut nopeammin edelliseltä esteeltä kuin ajattelin. Nyt ei ole ollut yhtään hyvää hyllyäkään mistä voisi olla tyytyväinen.
Viikko takaperin oltiin Varkaudessa kisoissa, kaksi agirataa ja yksi hypäri. Molemmilla agiradoilla oli sellaiset kohdat että tutustuessa tiesin et kosahtaa. Eka radalla tultiin siihen kohtaan mutkaputki, hyppy, suora putki ja tiukka 90 vasen renkaalle. Suoran putken vieressä puomi joten koira piti ottaa tarkasti mutkaputkelta ettei mene puomille. Suoran putken edessä oli vielä hyppy. No Oikku painoi suoraan putkelta sille hypylle kun en saanut kääntymään vaikka mitenkä hiljensin ja huusin koiraa joten siitä hylly.
Toisella agiradalla tämä kohta mentiin ns. väärinpäin. Oli hyppy, suoraputki, hyppy ja tiukka 90 oikealle keinulle. Hypyn edessä oli tarjolla tämä mutkaputki. Tutustumisessa päätin että otan koiran tiukasti haltuun eli käytän ääntä ja oon jo selkä menosuuntaan päin, tavallaan kuin veisin sille puomille mikä oli vieressä. Päätin että tulkoon vaikka kielto siltä hypyltä mut otan vauhdin pois. Teoriassa ja sen mielikuvituskoiran kanssa tämä onnistui mutta ei näköjään Oikun kanssa. Nyt sain ennakkoa otettua aika paljon, riskillä otin että lukee suoran putken eikä puomia. Kerkesin suoran putken päähän ja olin itse pysähdyksissä ja selkä menosuuntaan päin joten koiran olisi pitänyt ottaa kielto hypyltä mutta ei näköjään meillä toimi. Oikku pamautti suorasta putkesta, hyppäsi aidan ja otti sen mutka putken. Joten siitä hylly. Ei toiminut niin ei...
Viimeisenä ratana oli hypäri. Aika helpolta vaikutti mutta kun koira oli radalla tekemässä niin kulmat oli todella pahoja mitä rataan tutustumisessa ei tullut ajatelleeksi. Toisen esteen jälkeen Oikku pamautti suoraan miun jalkaan kun en ajatellut että se tulee niin kovasti ja en kerennyt alta pois. No härdelli oli jo valmis sen jälkeen. Meikän ohjaukset meni ihan sekaisin ja rata oli todella kunnon räpellysrata ja ikinä en varmaan oo niin paljon ääntä käyttänyt mitä nyt. Eli niitä viime hetken pelastuksia oli todella paljon. Lopussa olin tosi paljon Oikkua jäljessä mutta hyvin onneksi koira ohjautui niille oikeille esteille. Vähän tuuriakin pelissä =) Hypäriltä tehtiin todella karmea nolla, ohjaus oli sieltä sun täältä. Mutta nyt on eka merkintä kisakirjassa =)
Piti sitten maanantaina käydä reenaamassa tuo suoraputki hässäkkä. Todettiin reenikamujen kanssa että pää kääntyy mutta kroppa jatkaa matkaa eteenpäin. Kaveri veti lelulla ihan putken suulta tiukkaan takaisin päin mutta koira tulee putkesta pää kääntyneenä mutta kroppa jatkaa matkaa. Omituinen koira :O Hallinta reeniä tein etten laskenut putkeen vaan käänsin putken edessä mutta eipä auttanut sitten enää sen jälkeen kun suoritti suoran putken. Nyt sitten pidetään kisataukoa ja yritetään reenata tämä hallinta kondikseen. Sunnuntaina on vielä yhdet kisat mutta sitten tulee taukoa.
Pari viikkoa sitten oltiin Turussa Lentsun tokokurssilla. Taas tuli hyviä ohjeita ja vinkkejä. Niitä ollaan nyt sitten yritetty kotona toteuttaa. Lauantaina Oikku oli reeneissä vähän fleetu mutta sunnuntaina oli taas virtaa. Asiaan varmaan vaikutti perjantain pitkä matka sekä Vitin juoksu. Vitillä taisi olla vielä aika lähellä tärppipäivät. Siitä oon tyytyväinen että Oikku otti tosi vähän häiriötä. Kurssi pidettiin Kupittaan puistossa ja siinä liikkuu koko ajan ihmisiä ja koiria joten häiriötekijöitä on todella paljon. Kumpanakin päivänä hiekkakentällä oli vielä mätsäri. Myöhän ei hirveesti olla reenattu tuommoisessa häiriössä.
Paimennukset on myös aloitettu toukokuussa. Eka kerta meni todella hyvin. Kyllä se vaan muistaa mitä pitää aitauksessa lampaille tehdä. Työn alla on nyt hakukaarien opettelu. Yritetään saada Oikkua kiertämään vähän kauempaa jotta ei pöläytä lampaita kun menee liian läheltä. Kyllä on muuten vaikeaa ajatella mistä laitat koiran menemään ja mihin kohtaan itse sijoitut laumaa ja koiraa nähden. Paimennus ei todellakaan ole sitä että koira humputtelee menemään ja ajelee lampaita miten sattuu. Se on aika kurinalaistatouhua. Mutta sitäkin hauskempaa =)
Mutta kirjoittelen taas kun muistan....
Joopa, agilitykisoja ollaan kierretty ahkerasti. Välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä.
Nollat ovat tiukassa. Nyt on ollut muutamat radat aivan kauheita. Siis meidän yhteistyön kannalta.
Keväällä näytti että koira on todella hyvällä kuulolla ja yhteistyö onnistuu mut nyt on taas koiran korvat jossain muualla kuin siellä missä pitäisi. Muutama ratakin on ollut profiililtaan sellaisia että en ole kerennyt sinne minne olin suunnitellut. Eli koira on tullut nopeammin edelliseltä esteeltä kuin ajattelin. Nyt ei ole ollut yhtään hyvää hyllyäkään mistä voisi olla tyytyväinen.
Viikko takaperin oltiin Varkaudessa kisoissa, kaksi agirataa ja yksi hypäri. Molemmilla agiradoilla oli sellaiset kohdat että tutustuessa tiesin et kosahtaa. Eka radalla tultiin siihen kohtaan mutkaputki, hyppy, suora putki ja tiukka 90 vasen renkaalle. Suoran putken vieressä puomi joten koira piti ottaa tarkasti mutkaputkelta ettei mene puomille. Suoran putken edessä oli vielä hyppy. No Oikku painoi suoraan putkelta sille hypylle kun en saanut kääntymään vaikka mitenkä hiljensin ja huusin koiraa joten siitä hylly.
Toisella agiradalla tämä kohta mentiin ns. väärinpäin. Oli hyppy, suoraputki, hyppy ja tiukka 90 oikealle keinulle. Hypyn edessä oli tarjolla tämä mutkaputki. Tutustumisessa päätin että otan koiran tiukasti haltuun eli käytän ääntä ja oon jo selkä menosuuntaan päin, tavallaan kuin veisin sille puomille mikä oli vieressä. Päätin että tulkoon vaikka kielto siltä hypyltä mut otan vauhdin pois. Teoriassa ja sen mielikuvituskoiran kanssa tämä onnistui mutta ei näköjään Oikun kanssa. Nyt sain ennakkoa otettua aika paljon, riskillä otin että lukee suoran putken eikä puomia. Kerkesin suoran putken päähän ja olin itse pysähdyksissä ja selkä menosuuntaan päin joten koiran olisi pitänyt ottaa kielto hypyltä mutta ei näköjään meillä toimi. Oikku pamautti suorasta putkesta, hyppäsi aidan ja otti sen mutka putken. Joten siitä hylly. Ei toiminut niin ei...
Viimeisenä ratana oli hypäri. Aika helpolta vaikutti mutta kun koira oli radalla tekemässä niin kulmat oli todella pahoja mitä rataan tutustumisessa ei tullut ajatelleeksi. Toisen esteen jälkeen Oikku pamautti suoraan miun jalkaan kun en ajatellut että se tulee niin kovasti ja en kerennyt alta pois. No härdelli oli jo valmis sen jälkeen. Meikän ohjaukset meni ihan sekaisin ja rata oli todella kunnon räpellysrata ja ikinä en varmaan oo niin paljon ääntä käyttänyt mitä nyt. Eli niitä viime hetken pelastuksia oli todella paljon. Lopussa olin tosi paljon Oikkua jäljessä mutta hyvin onneksi koira ohjautui niille oikeille esteille. Vähän tuuriakin pelissä =) Hypäriltä tehtiin todella karmea nolla, ohjaus oli sieltä sun täältä. Mutta nyt on eka merkintä kisakirjassa =)
Piti sitten maanantaina käydä reenaamassa tuo suoraputki hässäkkä. Todettiin reenikamujen kanssa että pää kääntyy mutta kroppa jatkaa matkaa eteenpäin. Kaveri veti lelulla ihan putken suulta tiukkaan takaisin päin mutta koira tulee putkesta pää kääntyneenä mutta kroppa jatkaa matkaa. Omituinen koira :O Hallinta reeniä tein etten laskenut putkeen vaan käänsin putken edessä mutta eipä auttanut sitten enää sen jälkeen kun suoritti suoran putken. Nyt sitten pidetään kisataukoa ja yritetään reenata tämä hallinta kondikseen. Sunnuntaina on vielä yhdet kisat mutta sitten tulee taukoa.
Pari viikkoa sitten oltiin Turussa Lentsun tokokurssilla. Taas tuli hyviä ohjeita ja vinkkejä. Niitä ollaan nyt sitten yritetty kotona toteuttaa. Lauantaina Oikku oli reeneissä vähän fleetu mutta sunnuntaina oli taas virtaa. Asiaan varmaan vaikutti perjantain pitkä matka sekä Vitin juoksu. Vitillä taisi olla vielä aika lähellä tärppipäivät. Siitä oon tyytyväinen että Oikku otti tosi vähän häiriötä. Kurssi pidettiin Kupittaan puistossa ja siinä liikkuu koko ajan ihmisiä ja koiria joten häiriötekijöitä on todella paljon. Kumpanakin päivänä hiekkakentällä oli vielä mätsäri. Myöhän ei hirveesti olla reenattu tuommoisessa häiriössä.
Paimennukset on myös aloitettu toukokuussa. Eka kerta meni todella hyvin. Kyllä se vaan muistaa mitä pitää aitauksessa lampaille tehdä. Työn alla on nyt hakukaarien opettelu. Yritetään saada Oikkua kiertämään vähän kauempaa jotta ei pöläytä lampaita kun menee liian läheltä. Kyllä on muuten vaikeaa ajatella mistä laitat koiran menemään ja mihin kohtaan itse sijoitut laumaa ja koiraa nähden. Paimennus ei todellakaan ole sitä että koira humputtelee menemään ja ajelee lampaita miten sattuu. Se on aika kurinalaistatouhua. Mutta sitäkin hauskempaa =)
Mutta kirjoittelen taas kun muistan....
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Päivityksiä
Taas on jäänyt tämäkin päivittelemättä.
Oikun kanssa ollaan nyt pari kertaa käyty kisoissa. Meillä on ollut ongelmana reeneissä että ei olla pystytty tekemään yhdessä pitkää rataa. Vähänkin kun ohjaus on myöhässä tai epäselvää niin koira pongailee omia esteitä. Hyvä puoli tuossakin on että se on estehakuinen.
Maaliskuun lopulla käytiin oman seuran kisoissa, jossa tuomarina oli Rauno Virta. Tosi mukavat ja ohjattavat radat oli tuomari tehnyt. Sitten kisaraportti...
Eka radalta tuloksena 10 ja miinusaika n.10 sekkaa. Keppien aloitus oli tosi hyvä vaikka tultiin kovasta vauhdista mutta sitten keppien puolivälissä koira pyörähti itsensä ympäri ja jatkoi pienellä ohjauksella kepit oikein loppuun. En tiiä mitä tässä tapahtui, varmaankin itse jotain sanoin tai tein vaikka kepit pitäisi koiran osata sillä tavalla että pystyy vaikka kärrinpyörää heittämään niin koira tekee tehtävän loppuun. Siitä tuli eka vitonen.
Sitten oli tämmöinen kolmen esteen pyöritys jossa pyörityksen keskimmäisenä esteenä on muuri. No tottakai tämä blondi olettaa että koira lukee muurin ja en kunnolla ohjannut loppuun asti mutta mitenkäs kävikään. Koira kiersi todella nätisti koko esteen ja eikun vaan uudelleen koira laittamaan muurille. Siitä tuli meidän toinen vitonen.
Toinen rata oli aikamoista mylläkkää ja ohjauksellisesti todella huonoa. Tuloksena 25 ja miinusaikaa n.2 sekkaa. Viidennelle esteelle asti ohjaus tuntui todella hyvältä mutta sen jälkeen koko homma hajosi, miun virheistä. Aidalta tuli kielto, koska otin Oikun liian tiukkaan niin koira ei hypännyt sitä. Renkaalta tuli 2x5, ekana sivusta ohi ja korjauksessa laitoin tosi huonosta kulmasta koiran menemään joten tuli taas sivusta ohi. Kolmannella kerralla saatiin rengas onnistumaan. Keppien aloitus taas loistavasti mutta kesken kaiken pujottelun tuli pois. Ja eikun taas alusta aloittamaan. Ja sitten sain omalla ohjauksella toka vikan hypyn riman tulemaan alas. Mutta tyytyväinen koiraan pitää olla, koska nyt saatiin tehtyä rataa.
Eilen oltiin sitten Pieksämäellä kisaamassa ja tuomarina Kari Jalonen. Sieltä tuloksena tuttu 10 ja miinusaikaa n.5 sekkaa. Ohjauksellisesti eka rata ei tuntunut hyvältä, vähän oli sellainen olo että on myöhässä joka kohdassa. Taas yhden kerran tosi loistava keppien aloitus ja nyt ei ollut mitään ongelmaa että olisi yrittänyt kesken kaiken pois. Keppien jälkeinen aita oli meidän kompastuskivi. Vekkasin liian paljon ja kädet oli vähän turhan ylhäällä joten koira lähti takakiertoon. Sain ohjattua koiran sillä tavalla ettei hypännyt hyppyä takaisinpäin. Siitä eka vitonen. Tämän kompastuskiven jälkeen tuli keinu ja Oikku otti taas yhden kerran lentokeinun. Reeneissä on nimittäin aika paljon tullut lentokeinuja. Onneton pahvi kun ei älyä hidastaa vauhtia ollenkaan. Ja siitä tuli meidän toinen vitonen. Toka vikana esteenä oli rengas ja "omasta mielestäni" käänsin koiran jo edellisellä hypyllä suoraan linjaan renkaalle niin eikös se vaan hypätessä osu kylki edellä renkaan sivuun. Eli olisi pitänyt vielä tehdä töitä enemmän jotta koira olisi ollut ihan suorassa linjassa. Mutta onneksi lentokeinusta eikä renkaasta tullut mitään fyysisiä vammoja.
Toinen rata päättyi hyllyyn jo toisella esteellä. Toisena esteenä oli rengas ja siitä viistosti hyppy. No Oikku tuli renkaan ja sivutukien välistä ja kerkesi ottaa jo sen viisto hypyn. Eipä juuri ollut mitään tehtävissä kun oli jo miun ohjauksesta lukenut sen viistohypyn. Rata tehtiin reenimielessä loppuun eli pysäyttelin kontakteille ja annoin jonkun aikaa nokkia. Keinu tehtiin varman päälle eli otin vauhdin pois ja näin estin lentokeinun tekemisen.
Eli nyt taas tietää mitä pitää vahvistaa reeneissä.
Pikku hiljaa rupeaa löytymään se yhteistyö ja kyllä myö joskus ykkösistä noustaan sinne kolmosiin mut siinä voi mennä jonkun aikaa... =)
Oikun kanssa ollaan nyt pari kertaa käyty kisoissa. Meillä on ollut ongelmana reeneissä että ei olla pystytty tekemään yhdessä pitkää rataa. Vähänkin kun ohjaus on myöhässä tai epäselvää niin koira pongailee omia esteitä. Hyvä puoli tuossakin on että se on estehakuinen.
Maaliskuun lopulla käytiin oman seuran kisoissa, jossa tuomarina oli Rauno Virta. Tosi mukavat ja ohjattavat radat oli tuomari tehnyt. Sitten kisaraportti...
Eka radalta tuloksena 10 ja miinusaika n.10 sekkaa. Keppien aloitus oli tosi hyvä vaikka tultiin kovasta vauhdista mutta sitten keppien puolivälissä koira pyörähti itsensä ympäri ja jatkoi pienellä ohjauksella kepit oikein loppuun. En tiiä mitä tässä tapahtui, varmaankin itse jotain sanoin tai tein vaikka kepit pitäisi koiran osata sillä tavalla että pystyy vaikka kärrinpyörää heittämään niin koira tekee tehtävän loppuun. Siitä tuli eka vitonen.
Sitten oli tämmöinen kolmen esteen pyöritys jossa pyörityksen keskimmäisenä esteenä on muuri. No tottakai tämä blondi olettaa että koira lukee muurin ja en kunnolla ohjannut loppuun asti mutta mitenkäs kävikään. Koira kiersi todella nätisti koko esteen ja eikun vaan uudelleen koira laittamaan muurille. Siitä tuli meidän toinen vitonen.
Toinen rata oli aikamoista mylläkkää ja ohjauksellisesti todella huonoa. Tuloksena 25 ja miinusaikaa n.2 sekkaa. Viidennelle esteelle asti ohjaus tuntui todella hyvältä mutta sen jälkeen koko homma hajosi, miun virheistä. Aidalta tuli kielto, koska otin Oikun liian tiukkaan niin koira ei hypännyt sitä. Renkaalta tuli 2x5, ekana sivusta ohi ja korjauksessa laitoin tosi huonosta kulmasta koiran menemään joten tuli taas sivusta ohi. Kolmannella kerralla saatiin rengas onnistumaan. Keppien aloitus taas loistavasti mutta kesken kaiken pujottelun tuli pois. Ja eikun taas alusta aloittamaan. Ja sitten sain omalla ohjauksella toka vikan hypyn riman tulemaan alas. Mutta tyytyväinen koiraan pitää olla, koska nyt saatiin tehtyä rataa.
Eilen oltiin sitten Pieksämäellä kisaamassa ja tuomarina Kari Jalonen. Sieltä tuloksena tuttu 10 ja miinusaikaa n.5 sekkaa. Ohjauksellisesti eka rata ei tuntunut hyvältä, vähän oli sellainen olo että on myöhässä joka kohdassa. Taas yhden kerran tosi loistava keppien aloitus ja nyt ei ollut mitään ongelmaa että olisi yrittänyt kesken kaiken pois. Keppien jälkeinen aita oli meidän kompastuskivi. Vekkasin liian paljon ja kädet oli vähän turhan ylhäällä joten koira lähti takakiertoon. Sain ohjattua koiran sillä tavalla ettei hypännyt hyppyä takaisinpäin. Siitä eka vitonen. Tämän kompastuskiven jälkeen tuli keinu ja Oikku otti taas yhden kerran lentokeinun. Reeneissä on nimittäin aika paljon tullut lentokeinuja. Onneton pahvi kun ei älyä hidastaa vauhtia ollenkaan. Ja siitä tuli meidän toinen vitonen. Toka vikana esteenä oli rengas ja "omasta mielestäni" käänsin koiran jo edellisellä hypyllä suoraan linjaan renkaalle niin eikös se vaan hypätessä osu kylki edellä renkaan sivuun. Eli olisi pitänyt vielä tehdä töitä enemmän jotta koira olisi ollut ihan suorassa linjassa. Mutta onneksi lentokeinusta eikä renkaasta tullut mitään fyysisiä vammoja.
Toinen rata päättyi hyllyyn jo toisella esteellä. Toisena esteenä oli rengas ja siitä viistosti hyppy. No Oikku tuli renkaan ja sivutukien välistä ja kerkesi ottaa jo sen viisto hypyn. Eipä juuri ollut mitään tehtävissä kun oli jo miun ohjauksesta lukenut sen viistohypyn. Rata tehtiin reenimielessä loppuun eli pysäyttelin kontakteille ja annoin jonkun aikaa nokkia. Keinu tehtiin varman päälle eli otin vauhdin pois ja näin estin lentokeinun tekemisen.
Eli nyt taas tietää mitä pitää vahvistaa reeneissä.
Pikku hiljaa rupeaa löytymään se yhteistyö ja kyllä myö joskus ykkösistä noustaan sinne kolmosiin mut siinä voi mennä jonkun aikaa... =)
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Paljon on taas tapahtunut
Mistähän sitä aloittaisi... On nimittäin taas pitkä aika kun on tullut tätä päiviteltyä :(
Tammikuun alussa käytiin Oikun kanssa Pieksämäellä tokokisoissa. Se meni totaalisesti penkin alle...
Ennen paikkamakuuta koira kävi ylikierroksilla ja viretila oli katossa. Ounastelin jo että ei hyvä seuraa. Reilun minuutin Oikku pysyi paikkamakuussa ja sitten lähti hiljakseen hiipimään minnuu kohti. No nollillehan se meni.
Seuraaminen kytkettynä oli myös ongelmallista. Alku lähti hyvin mut sit se hajosi kokonaan. Pientä paikan hakua ja perusasentoja jätti ottamatta.
Irti seuraamisen alku oli todella hyvä, koira oli tiiviisti mukana mutta sekin sitten hajosi. Tässä myös jätti osan perusasennoista ottamatta ja kerran lähti todella pahasti haahuilemaan.
Liikkeestä maahanmeno nollille. Annoin käskyn ja katsoin sivusilmällä että koira meni maahan mutta jätti perspään ylös eli etuosan laittoi vain maahan.
Luoksetulo oli todella katastrofaalinen. Tätä pidin varmana liikkeenä mutta näköjään tuo otus voi keksiä mitä vain...Vauhti oli ihan järjetön millä lähti tulemaan, ekana pomppu oikealle puolelle, sieltä pienen kunniakierroksen kanssa eteen ja pomppu ja sitten vasta pysty tulemaan pompun kautta vasemmalle sivulle.
Liikkeestä seisominen sentään meni hyvin, pysähtyi todella säpäkästi ja koiran vierelle pääsin palaamaan ilman että otti sivuaskeleita.
Hyppy meni myös todella hyvin, hieman vinoon se hyppää mutta toivotaan että suoristuu tekemisen kautta.
Yleisvaikutelmana saatiin kasi. Tuomari vain sanoi taas, että kun se on niin nopea liikkeissään että hienosäätöä. Niinpä, sitä hienosäätöä todellakin tarvitaan. Varmaan menee ikuisuus ennenkuin tuo koira on EVL:ssä. Pisteitä saatiin 80 ja jäätiin näin ilman tulosta.
Hauskaa oli sekä koiralla että ohjaajalla. Myö ei lannistuta vaan yritetään entistä enemmän =) Mieluummin sähäkkä koira kuin perässä vedettävä lahna.
Tammikuun lopulla oltiin Turussa Anskun tykö vähän reenilomalla. Junalta suoraan paineltiin Kupittaalle Lentsun yksärille. Saatiin taas tosi hyviä neuvoja mitkä pitäisi olla itsestään selvyyksiä mutta pieni pää ei osaa ajatella ;) En osaa kävellä oikealla nopeudella enkä myös osaa antaa käskyjä oikealla äänensävyllä. Näitä ollaan sitten sen jälkeen reenailtu. Kiitos Lentsulle että jaksoi taas pahvia ohjaajaa =)
Seuraavana päivänä oli Janitan agility. Taas todettiin se että rynnimisellä ei saa kuin sotkua aikaiseksi. Vaikeaa... Janita taas muisti muutaman kerran mainita rytmityksestä, olipa uutinen. Nyt oli koira todella hyvin kuulolla ja nähtävästi miun ohjauskin jota kuinkin paikoitellen hyvää, koska nyt ei jumittu niin paljon paikoilleen hinkkaamaan. Pakkovalssi on miulle edelleenkin paha. Mie en ymmärrä miten en saa sitä onnistumaan. Kepeillä oli myös vetotilanteessa se, että en malttanut odottaa koiraa tarpeeksi ja auttaa sitä aloittamaan pujottelua. Eli malttia radalle ja muistaa lukea sitä rataa se virtuoosikoira mukana.
Väliaikoina sitten reenailtiin Anskun ja Tiinan kera, enemmän tottis voittoisasti. Iso kiitos taas Anskulle meidän majoittamisesta sekä ylläpidosta!
Turusta kun kotiuduin torstai yönä, niin perjantain kerkesi olemaan kotona. Lauantai aamuna oli startti kohti Vantaata ja Fur Centteriä. Huli pääsi mukaan champion of champion ja veterans of veterans gaalaan. Osallistumisoikeus meillä oli veteraanikisaan. Homma ei oikein mennyt putkeen. Huli oli totaalisesti omissa maailmoissaan. Päänuppia kyllä varmaan osittain sotki juoksuiset nartut. Huli puhdisti tosi hyvin paikan lattiat. Ei varmaan tarvinnut kenenkään luututa =) Muuten tosi mukava ilta ja hauskaa oli. Meillä sattui tosi mukavat pöytäkamut joiden kanssa juttu luisti.
Agilityä ei olla unohdettu. Nyt ollaan vaan tosi harvoin päästy reenailemaan kun täällä on pikkuisen pidellyt pakkasia. Onneksi nyt rupeaa helpottamaan. Tokon ulkoreenitkin ovat jääneet vähälle. Ne ihmiset jotka pääsevät reenaamaan lämpimään halliin, saavat olla kiitollisia mahdollisuudesta. Kyllä itsekkin olisin valmis maksamaan enemmän reenipaikasta jos se olisi vain lämmin.
Nyt pitää yrittää itseään ottaa niskavilloista kiinni ja käydä enemmän tätä päivittelemässä.
Tammikuun alussa käytiin Oikun kanssa Pieksämäellä tokokisoissa. Se meni totaalisesti penkin alle...
Ennen paikkamakuuta koira kävi ylikierroksilla ja viretila oli katossa. Ounastelin jo että ei hyvä seuraa. Reilun minuutin Oikku pysyi paikkamakuussa ja sitten lähti hiljakseen hiipimään minnuu kohti. No nollillehan se meni.
Seuraaminen kytkettynä oli myös ongelmallista. Alku lähti hyvin mut sit se hajosi kokonaan. Pientä paikan hakua ja perusasentoja jätti ottamatta.
Irti seuraamisen alku oli todella hyvä, koira oli tiiviisti mukana mutta sekin sitten hajosi. Tässä myös jätti osan perusasennoista ottamatta ja kerran lähti todella pahasti haahuilemaan.
Liikkeestä maahanmeno nollille. Annoin käskyn ja katsoin sivusilmällä että koira meni maahan mutta jätti perspään ylös eli etuosan laittoi vain maahan.
Luoksetulo oli todella katastrofaalinen. Tätä pidin varmana liikkeenä mutta näköjään tuo otus voi keksiä mitä vain...Vauhti oli ihan järjetön millä lähti tulemaan, ekana pomppu oikealle puolelle, sieltä pienen kunniakierroksen kanssa eteen ja pomppu ja sitten vasta pysty tulemaan pompun kautta vasemmalle sivulle.
Liikkeestä seisominen sentään meni hyvin, pysähtyi todella säpäkästi ja koiran vierelle pääsin palaamaan ilman että otti sivuaskeleita.
Hyppy meni myös todella hyvin, hieman vinoon se hyppää mutta toivotaan että suoristuu tekemisen kautta.
Yleisvaikutelmana saatiin kasi. Tuomari vain sanoi taas, että kun se on niin nopea liikkeissään että hienosäätöä. Niinpä, sitä hienosäätöä todellakin tarvitaan. Varmaan menee ikuisuus ennenkuin tuo koira on EVL:ssä. Pisteitä saatiin 80 ja jäätiin näin ilman tulosta.
Hauskaa oli sekä koiralla että ohjaajalla. Myö ei lannistuta vaan yritetään entistä enemmän =) Mieluummin sähäkkä koira kuin perässä vedettävä lahna.
Tammikuun lopulla oltiin Turussa Anskun tykö vähän reenilomalla. Junalta suoraan paineltiin Kupittaalle Lentsun yksärille. Saatiin taas tosi hyviä neuvoja mitkä pitäisi olla itsestään selvyyksiä mutta pieni pää ei osaa ajatella ;) En osaa kävellä oikealla nopeudella enkä myös osaa antaa käskyjä oikealla äänensävyllä. Näitä ollaan sitten sen jälkeen reenailtu. Kiitos Lentsulle että jaksoi taas pahvia ohjaajaa =)
Seuraavana päivänä oli Janitan agility. Taas todettiin se että rynnimisellä ei saa kuin sotkua aikaiseksi. Vaikeaa... Janita taas muisti muutaman kerran mainita rytmityksestä, olipa uutinen. Nyt oli koira todella hyvin kuulolla ja nähtävästi miun ohjauskin jota kuinkin paikoitellen hyvää, koska nyt ei jumittu niin paljon paikoilleen hinkkaamaan. Pakkovalssi on miulle edelleenkin paha. Mie en ymmärrä miten en saa sitä onnistumaan. Kepeillä oli myös vetotilanteessa se, että en malttanut odottaa koiraa tarpeeksi ja auttaa sitä aloittamaan pujottelua. Eli malttia radalle ja muistaa lukea sitä rataa se virtuoosikoira mukana.
Väliaikoina sitten reenailtiin Anskun ja Tiinan kera, enemmän tottis voittoisasti. Iso kiitos taas Anskulle meidän majoittamisesta sekä ylläpidosta!
Turusta kun kotiuduin torstai yönä, niin perjantain kerkesi olemaan kotona. Lauantai aamuna oli startti kohti Vantaata ja Fur Centteriä. Huli pääsi mukaan champion of champion ja veterans of veterans gaalaan. Osallistumisoikeus meillä oli veteraanikisaan. Homma ei oikein mennyt putkeen. Huli oli totaalisesti omissa maailmoissaan. Päänuppia kyllä varmaan osittain sotki juoksuiset nartut. Huli puhdisti tosi hyvin paikan lattiat. Ei varmaan tarvinnut kenenkään luututa =) Muuten tosi mukava ilta ja hauskaa oli. Meillä sattui tosi mukavat pöytäkamut joiden kanssa juttu luisti.
Agilityä ei olla unohdettu. Nyt ollaan vaan tosi harvoin päästy reenailemaan kun täällä on pikkuisen pidellyt pakkasia. Onneksi nyt rupeaa helpottamaan. Tokon ulkoreenitkin ovat jääneet vähälle. Ne ihmiset jotka pääsevät reenaamaan lämpimään halliin, saavat olla kiitollisia mahdollisuudesta. Kyllä itsekkin olisin valmis maksamaan enemmän reenipaikasta jos se olisi vain lämmin.
Nyt pitää yrittää itseään ottaa niskavilloista kiinni ja käydä enemmän tätä päivittelemässä.
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
Kuulumisia
Joulu lähestyy kyllä uhkaavasti ja kaikki hommat ovat vielä puolitiessä. En ymmärrä mihin tää aika kuluu...
Viime viikonloppuna oli vuoden viimeinen näyttely rupeama Helsingissä. Perjantaina lähdettiin matkaan ja yövyttiin hotelli Vantaassa koko viikonloppu. Lauantaina suikkastiin hyvin junalla Pasilaan ja siitä sitten messariin.
Lauantain saldona Oikulle EH, arvostelu oli hyvä ja mitään negatiivistä ei löytynyt. Se on vaan niin pieni niin eroaa muista aikalailla. Huli sitten taas yllätti aikalailla. Huli oli oli ROP sekä ROP-vetsku. Isojen kehien oottelu oli kyllä tuskaa. Oottavan aika käy pitkäksi. Ryhmä 1 isossa kehässä tuli kiitos ja hei. Vetskujen kokoamiskehään aika kiireellä juostiin isosta kehästä. Tuomarina oli ruotsalainen *en muista nimeä* herrasmies. Kokoamiskehässä tuomari koski osaan ja osaan ei. Juoksutti meitä n.10 hengen ryhmissä. Aattelin silloin et just, tää on näitä tuomareita että ei taida tuntea koko rotua.
Vetskuja oli pitkältä n. satakunta kehässä. Isoon kehään juostessa, yllätys oli iso kun ohjattiin siirtymään jatkoon päässeiden riviin. Tuomari taisi ottaa jonkun kymmenkunta, saattoi olla enemmänkin, jatkoon. Siitä taas uudestaan, nyt yksitellen, tuomari katsoi koiran olemusta sekä liikkeitä. Siitä tuomari sitten taas tiputti osan pois ja jätti kuusi koiraa joista sijoitti. Tuomari otti vielä Hulin kuuden parhaan joukkoon mutta ei sijoittanut. Mutta oli aivan uskomatonta jo tuo että oltiin niin monen vetskun seasta kuuden joukossa. Kuitenkin aika iso näyttely kyseessä.
Sunnuntaina oli sitten viimeinen näyttelypäivä. Oikku tuli taas edellisen päivän malliin EH:lla pois kehästä. Arvostelu ok, mutta pienuus taas tuli esille. Huli oli PU3 ja ROP-vetsku. Vetskujen isossa kehässä tuli heti kiitos ja hei.
Rankkareissu itselleen mutta kyllä oli myös rankkaa koirillakin. Kun kotona oltiin puolen yön jälkeen ja laskin koirat autosta ulos, niin kumpikin oli ihan sen näköisiä, että kiitos kun ollaan kotona. Kumpikin juoksi pihaa ympäri onnessaan.
Toko sekä agility rintamalle ei erikoista. Nyt ei olla päästy reiluun viikkoon reenailemaan ulos mitään. Täällä on ollut viikon verran tuommoista 20 tietämillä pakkasta. Sisällä ollaan otettu tottista.
Ensi kesän paimennusasiat ovat taas kondiksessa. Farmikisoista on varattu paikat ja lammasreenit aloitellaan keväällä.
Ja pienoinen yllätys oli myös se, että Oikun MH-kuvaus onkin ollut virallinen. Mie oletin koko ajan että se on epävirallinen. Mutta niinhän tuo tulos oli koiranetissä eikä ne sinne laittele epävirallisia tuloksia. Eli Oikku on nyt sitten virallisesti Suomen ensimmäinen schape joka on MH-kuvattu Suomessa. Seuraavaksi vuorossa onkin sitten luonnetesti mutta ei vielä ensi vuoden puolella.
Mutta palaillaan... =)
OIKEIN HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!!!
Viime viikonloppuna oli vuoden viimeinen näyttely rupeama Helsingissä. Perjantaina lähdettiin matkaan ja yövyttiin hotelli Vantaassa koko viikonloppu. Lauantaina suikkastiin hyvin junalla Pasilaan ja siitä sitten messariin.
Lauantain saldona Oikulle EH, arvostelu oli hyvä ja mitään negatiivistä ei löytynyt. Se on vaan niin pieni niin eroaa muista aikalailla. Huli sitten taas yllätti aikalailla. Huli oli oli ROP sekä ROP-vetsku. Isojen kehien oottelu oli kyllä tuskaa. Oottavan aika käy pitkäksi. Ryhmä 1 isossa kehässä tuli kiitos ja hei. Vetskujen kokoamiskehään aika kiireellä juostiin isosta kehästä. Tuomarina oli ruotsalainen *en muista nimeä* herrasmies. Kokoamiskehässä tuomari koski osaan ja osaan ei. Juoksutti meitä n.10 hengen ryhmissä. Aattelin silloin et just, tää on näitä tuomareita että ei taida tuntea koko rotua.
Vetskuja oli pitkältä n. satakunta kehässä. Isoon kehään juostessa, yllätys oli iso kun ohjattiin siirtymään jatkoon päässeiden riviin. Tuomari taisi ottaa jonkun kymmenkunta, saattoi olla enemmänkin, jatkoon. Siitä taas uudestaan, nyt yksitellen, tuomari katsoi koiran olemusta sekä liikkeitä. Siitä tuomari sitten taas tiputti osan pois ja jätti kuusi koiraa joista sijoitti. Tuomari otti vielä Hulin kuuden parhaan joukkoon mutta ei sijoittanut. Mutta oli aivan uskomatonta jo tuo että oltiin niin monen vetskun seasta kuuden joukossa. Kuitenkin aika iso näyttely kyseessä.
Sunnuntaina oli sitten viimeinen näyttelypäivä. Oikku tuli taas edellisen päivän malliin EH:lla pois kehästä. Arvostelu ok, mutta pienuus taas tuli esille. Huli oli PU3 ja ROP-vetsku. Vetskujen isossa kehässä tuli heti kiitos ja hei.
Rankkareissu itselleen mutta kyllä oli myös rankkaa koirillakin. Kun kotona oltiin puolen yön jälkeen ja laskin koirat autosta ulos, niin kumpikin oli ihan sen näköisiä, että kiitos kun ollaan kotona. Kumpikin juoksi pihaa ympäri onnessaan.
Toko sekä agility rintamalle ei erikoista. Nyt ei olla päästy reiluun viikkoon reenailemaan ulos mitään. Täällä on ollut viikon verran tuommoista 20 tietämillä pakkasta. Sisällä ollaan otettu tottista.
Ensi kesän paimennusasiat ovat taas kondiksessa. Farmikisoista on varattu paikat ja lammasreenit aloitellaan keväällä.
Ja pienoinen yllätys oli myös se, että Oikun MH-kuvaus onkin ollut virallinen. Mie oletin koko ajan että se on epävirallinen. Mutta niinhän tuo tulos oli koiranetissä eikä ne sinne laittele epävirallisia tuloksia. Eli Oikku on nyt sitten virallisesti Suomen ensimmäinen schape joka on MH-kuvattu Suomessa. Seuraavaksi vuorossa onkin sitten luonnetesti mutta ei vielä ensi vuoden puolella.
Mutta palaillaan... =)
OIKEIN HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!!!
maanantai 7. joulukuuta 2009
Pitkästä aikaan
Nyt on taas pitkä aika vierähtänyt... Mistähän sitä aloittaisi...
Aloitetaan vaikka agista....
Marraskuussa oltiin Elina Jänesniemen koulutuksessa Oikun kanssa ja oli ihan sika HYVÄ koulutus. Kouluttajana on tosi mukava ja jaksaa vääntää asioita kun ei heti mene jakeluun =)
Eka päivänä otettiin meidän ongelmat, kontaktit ja kepit. Keppejä tehtiin ekana, aluksi kuudella ja sitten 12 kipaleella. Ja yllätys yllätys, niissä ei ole mitään vikaa. Koira pujottelee tosi hyvin kun vaan itse maltan pitää itseni kasassa. Katse koko ajan koiraan kun se pujottelee ja ajatus pujottelussa. Heti kun pikkuisenkin herppaantu ote eli vilkaisin pienesti eteen niin koira pamautti pois kesken pujottelun ja edessä olevalle esteelle. Keppien eri kulmia pitää vielä hinkata, niitä ei osaa kunnolla hakea. Mutta se osaa pujotella kaikki 12 keppiä!!! Eli taas yhden kerran saa katsoa peiliin *hävettää*.
Kontaktit onneksi tuli läpi niin Elina näki mikä niissä mättää. Eli nyt palataan taas taaksepäin, otetaan koira hihnaan ja muistutetaan mikä on homman nimi lopussa. Oikku ei osaa yhdistää estettä, vauhtia sekä kontaktitoimintaa yhteen. Liian pitkään oon taas hinkannut samaa enkä vienyt hommaa eteenpäin. Oikku nokittaa tosi hyvin, olipahan paikka mikä tahansa mutta sitten kun siihen lyödään muutama este ja vauhti niin koko nokittamisesta ei ole mitään tietoa... :( Myö ollaan tosi vähän reenattu kontakteja kokonaisena esteenä. Mut nyt on tavoitteena että vuoden loppuun mennessä ongelmat on reenattu pois ja myö päästään kisomaan. Janitan tunnit ovat tammikuun lopussa joten sinne mennessä on ainakin koiran oltava ratakunnossa jotta saadaan täysi hyöty tunneista.
Oíkun tokot ovat olleet ylä- sekä alamäkeä. Nyt oon ruvennut enemmän seuraamisia palkkaamaan lelulla. Omasta mielestäni toimii hyvin, koira ottaa enemmän asennetta ja olemuksessa näkyy "jännitteisyys". Pilkun viilauksissa käytän makupaloja kun tilanteita pitää jollain tavalla saada rauhoitettua.
Nyt ollaan hinkattu ruutua sekä merkkiä. Yhdet reenit meni ihan täysin perseelleen :( Silloin mielessä kävi että onpa aika tyhmä laji ja miksi tätä pitää harrastaa... No onneksi sain puhelin toiseen päähän luottoneuvonantajan Anskun joka taas valoi uskoa ja laittoi asioita miettimään koiran kannalta. Meillä oli uusi reenipaikka ja aattelin ottaa sitten ruutua merkin kautta. Kotipihassa tää on onnistunut tosi hyvin, ei kympin liike mutta on hakenut merkiltä ruudun tosi hyvin ilman että ruudussa on ollut palkkaa. No minä tietysti kokeilin samaa siellä uudessa paikassa ja homma ei toiminut ollenkaan. Sen merkki-ruutu reenin jälkeen myös kaikki muutkin liikkeet meni päin p...... Koira vaistosi tosi hyvin meikän vi...tuksen. Taas yhden kerran Ansku muistutti että aina kun on uusi paikka, koiran reeniä helpotetaan niin paljon että se onnistuu siellä uudessa paikassa.
Nyt ollaan kotona tehty merkkiä sekä ruutua. Ja sitten eilisissä reeneissä (meidän uudella kentällä, ei olla aikaisempaan käyty) tein Anskun neuvomalla tavalla. Merkin kohdalta lähdettiin etenemään kohti ruutua ja vietiin palkka sinne yhdessä. Palasimme merkin luo ja läheltä ohjasin merkin taakse ja siinä vaiheessa kun koira katsoi merkiltä ruutua annoin käskyn ja koira painoi suoraan ruutuun palkalle. Ei minkään näköisiä kiemuroita eikä kaarroksia eikä väärältä puolelta sisään menoja. Vaikka palkka vetikin sinne ruutuun mutta asia saatiin onnistumaan. Ruudun ja merkin välinen matka oli meillä nyt 30 metriä. Mut tuli taas hyvä mieli että kyllä tuo ötökkä jotain osaa.
Lopuksi otettiin erikseen merkkiä biletyksen kautta, eka kerta meni vähään mehtään mutta hyvin itse korjaili. Toinen kerta meni jo suorilla. Kyllä siitä saadaan hyvä tokokoira =)
Huli on tehnyt kotona tottista ja temppuja. Kapulan pureminen on ihan järkyttävää. Heti kun ekat purut tulevat, oon vaihtanut metalliin. Hyvin nousee metallikin mikä ennen oli meille kauhean vaikea asia, saati kun puukapulaakaan ei voinut suuhun ottaa. Kaukkareissa asennon vaihdot ovat parempia kuin Oikulla. Huli tarjoo heti asennot peruutuksen kautta mutta Oikku ei tarjoo niin hyvin.
Ensi viikonloppuna suunnistetaan sitten Helsinkiin. Vuoden viimeinen näyttelyreissu. Shoppailu halut pitää yrittää hillitä =) Tuolta kun aina tarttuu matkaan tarpeellista ja ei-niin-tarpeellista tavaraa.
Palaillaan.... =)
Aloitetaan vaikka agista....
Marraskuussa oltiin Elina Jänesniemen koulutuksessa Oikun kanssa ja oli ihan sika HYVÄ koulutus. Kouluttajana on tosi mukava ja jaksaa vääntää asioita kun ei heti mene jakeluun =)
Eka päivänä otettiin meidän ongelmat, kontaktit ja kepit. Keppejä tehtiin ekana, aluksi kuudella ja sitten 12 kipaleella. Ja yllätys yllätys, niissä ei ole mitään vikaa. Koira pujottelee tosi hyvin kun vaan itse maltan pitää itseni kasassa. Katse koko ajan koiraan kun se pujottelee ja ajatus pujottelussa. Heti kun pikkuisenkin herppaantu ote eli vilkaisin pienesti eteen niin koira pamautti pois kesken pujottelun ja edessä olevalle esteelle. Keppien eri kulmia pitää vielä hinkata, niitä ei osaa kunnolla hakea. Mutta se osaa pujotella kaikki 12 keppiä!!! Eli taas yhden kerran saa katsoa peiliin *hävettää*.
Kontaktit onneksi tuli läpi niin Elina näki mikä niissä mättää. Eli nyt palataan taas taaksepäin, otetaan koira hihnaan ja muistutetaan mikä on homman nimi lopussa. Oikku ei osaa yhdistää estettä, vauhtia sekä kontaktitoimintaa yhteen. Liian pitkään oon taas hinkannut samaa enkä vienyt hommaa eteenpäin. Oikku nokittaa tosi hyvin, olipahan paikka mikä tahansa mutta sitten kun siihen lyödään muutama este ja vauhti niin koko nokittamisesta ei ole mitään tietoa... :( Myö ollaan tosi vähän reenattu kontakteja kokonaisena esteenä. Mut nyt on tavoitteena että vuoden loppuun mennessä ongelmat on reenattu pois ja myö päästään kisomaan. Janitan tunnit ovat tammikuun lopussa joten sinne mennessä on ainakin koiran oltava ratakunnossa jotta saadaan täysi hyöty tunneista.
Oíkun tokot ovat olleet ylä- sekä alamäkeä. Nyt oon ruvennut enemmän seuraamisia palkkaamaan lelulla. Omasta mielestäni toimii hyvin, koira ottaa enemmän asennetta ja olemuksessa näkyy "jännitteisyys". Pilkun viilauksissa käytän makupaloja kun tilanteita pitää jollain tavalla saada rauhoitettua.
Nyt ollaan hinkattu ruutua sekä merkkiä. Yhdet reenit meni ihan täysin perseelleen :( Silloin mielessä kävi että onpa aika tyhmä laji ja miksi tätä pitää harrastaa... No onneksi sain puhelin toiseen päähän luottoneuvonantajan Anskun joka taas valoi uskoa ja laittoi asioita miettimään koiran kannalta. Meillä oli uusi reenipaikka ja aattelin ottaa sitten ruutua merkin kautta. Kotipihassa tää on onnistunut tosi hyvin, ei kympin liike mutta on hakenut merkiltä ruudun tosi hyvin ilman että ruudussa on ollut palkkaa. No minä tietysti kokeilin samaa siellä uudessa paikassa ja homma ei toiminut ollenkaan. Sen merkki-ruutu reenin jälkeen myös kaikki muutkin liikkeet meni päin p...... Koira vaistosi tosi hyvin meikän vi...tuksen. Taas yhden kerran Ansku muistutti että aina kun on uusi paikka, koiran reeniä helpotetaan niin paljon että se onnistuu siellä uudessa paikassa.
Nyt ollaan kotona tehty merkkiä sekä ruutua. Ja sitten eilisissä reeneissä (meidän uudella kentällä, ei olla aikaisempaan käyty) tein Anskun neuvomalla tavalla. Merkin kohdalta lähdettiin etenemään kohti ruutua ja vietiin palkka sinne yhdessä. Palasimme merkin luo ja läheltä ohjasin merkin taakse ja siinä vaiheessa kun koira katsoi merkiltä ruutua annoin käskyn ja koira painoi suoraan ruutuun palkalle. Ei minkään näköisiä kiemuroita eikä kaarroksia eikä väärältä puolelta sisään menoja. Vaikka palkka vetikin sinne ruutuun mutta asia saatiin onnistumaan. Ruudun ja merkin välinen matka oli meillä nyt 30 metriä. Mut tuli taas hyvä mieli että kyllä tuo ötökkä jotain osaa.
Lopuksi otettiin erikseen merkkiä biletyksen kautta, eka kerta meni vähään mehtään mutta hyvin itse korjaili. Toinen kerta meni jo suorilla. Kyllä siitä saadaan hyvä tokokoira =)
Huli on tehnyt kotona tottista ja temppuja. Kapulan pureminen on ihan järkyttävää. Heti kun ekat purut tulevat, oon vaihtanut metalliin. Hyvin nousee metallikin mikä ennen oli meille kauhean vaikea asia, saati kun puukapulaakaan ei voinut suuhun ottaa. Kaukkareissa asennon vaihdot ovat parempia kuin Oikulla. Huli tarjoo heti asennot peruutuksen kautta mutta Oikku ei tarjoo niin hyvin.
Ensi viikonloppuna suunnistetaan sitten Helsinkiin. Vuoden viimeinen näyttelyreissu. Shoppailu halut pitää yrittää hillitä =) Tuolta kun aina tarttuu matkaan tarpeellista ja ei-niin-tarpeellista tavaraa.
Palaillaan.... =)
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Tottista ja temppuilua
Nyt on kotona väännetty tottista ihan urakalla. Välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä....
Saimme läksyksi Satun reeneistä sivulle tulo reenin. Kyllä voi olla hankalaa. Paikka ei meinaa sitten millään löytyä. Anskullekkin kirosin että nyt olisi mukavaa kun olisi rauhallinen ja hidas liikkeinen koira jolle opettaa. Joutuu todella ajattelemaan oman käden liikkeitä. Ja että palkkaa oikeasta asennosta. Onneksi meillä on peili sekä raitamatto apuna =) Mitään ympyrää en oo vielä pystynyt tekemään kun se ei onnistu niin ei.
Noutoa on myös reenattu. Enemmän niitä pitoja. Eilen siirsin metallin sivulle pitoreeninä ja oon tyytyväinen siihen. Viidestä pidosta yhden tiputti ennenkuin sai palkan. Se on mennyt eteenpäin. Ainut vaan että ote ei ole sieltä parhaammasta päästä mutta jospa se parantuisi.
Keskiviikkona oltiin Oikun kanssa okuksin reeneissä. Uusi paikka, sateinen keli ja hämärää (<-selittelyä) ja päätin ottaa merkin kautta ruudun. Pihassa ollaan reenattu muutaman kerran mutta yleensä erillisenä liikkeenä. No koirapa ei tajunnut ollenkaan mikä on merkki saati sitten ruutu. V-käyrä oli aika korkealla itseni takia, ei koiran. Blondinkin olisi pitänyt tajuta että uudessa paikassa ei kannata tehdä noin vaikeaa reeniä. Mutta nytpähän on sekin opittu kantapään kautta. Otin merkkiä ja ruutua hetsaamalla ja lelupalkat päälle.
Omatekoisen korjaussarjan tein kotona sisällä (seur.päivänä). Otettiin merkkiä eka tarjoomuksen kautta. Vaihdoin toisenlaisen törpön ja annoin merkki-käskyn ja hyvin haki taakse seisomaan. Näköjään näitä takapakkeja tulee lajissa kuin lajissa...
Kaukkareita, häiriöreeniä ja alustaa ollaan myös tehty. Maassa kestää häiriön hyvin mutta seistessä on pieniä ongelmia.
Anskun kehoituksesta ollaan nyt sit ruvettu tekemään enemmän temppuja, naksulla sekä ilman. Huli on aivan loistava naksukoira. Oikku ei niin paljoa tarjoa mutta yritys on hyvä. Hulilla onnistuu ylävitonen hyvin, Oikulla on pientä ongelmaa. Ympäri takaperin kiertäminen on Hulille vaikeampaa kuin Oikulle. Kumpikaan ei ole kuitenkaan vielä täysin ostanut liikettä. Mutta sieltä se tulee...
Seuraavaan kertaan =)
Saimme läksyksi Satun reeneistä sivulle tulo reenin. Kyllä voi olla hankalaa. Paikka ei meinaa sitten millään löytyä. Anskullekkin kirosin että nyt olisi mukavaa kun olisi rauhallinen ja hidas liikkeinen koira jolle opettaa. Joutuu todella ajattelemaan oman käden liikkeitä. Ja että palkkaa oikeasta asennosta. Onneksi meillä on peili sekä raitamatto apuna =) Mitään ympyrää en oo vielä pystynyt tekemään kun se ei onnistu niin ei.
Noutoa on myös reenattu. Enemmän niitä pitoja. Eilen siirsin metallin sivulle pitoreeninä ja oon tyytyväinen siihen. Viidestä pidosta yhden tiputti ennenkuin sai palkan. Se on mennyt eteenpäin. Ainut vaan että ote ei ole sieltä parhaammasta päästä mutta jospa se parantuisi.
Keskiviikkona oltiin Oikun kanssa okuksin reeneissä. Uusi paikka, sateinen keli ja hämärää (<-selittelyä) ja päätin ottaa merkin kautta ruudun. Pihassa ollaan reenattu muutaman kerran mutta yleensä erillisenä liikkeenä. No koirapa ei tajunnut ollenkaan mikä on merkki saati sitten ruutu. V-käyrä oli aika korkealla itseni takia, ei koiran. Blondinkin olisi pitänyt tajuta että uudessa paikassa ei kannata tehdä noin vaikeaa reeniä. Mutta nytpähän on sekin opittu kantapään kautta. Otin merkkiä ja ruutua hetsaamalla ja lelupalkat päälle.
Omatekoisen korjaussarjan tein kotona sisällä (seur.päivänä). Otettiin merkkiä eka tarjoomuksen kautta. Vaihdoin toisenlaisen törpön ja annoin merkki-käskyn ja hyvin haki taakse seisomaan. Näköjään näitä takapakkeja tulee lajissa kuin lajissa...
Kaukkareita, häiriöreeniä ja alustaa ollaan myös tehty. Maassa kestää häiriön hyvin mutta seistessä on pieniä ongelmia.
Anskun kehoituksesta ollaan nyt sit ruvettu tekemään enemmän temppuja, naksulla sekä ilman. Huli on aivan loistava naksukoira. Oikku ei niin paljoa tarjoa mutta yritys on hyvä. Hulilla onnistuu ylävitonen hyvin, Oikulla on pientä ongelmaa. Ympäri takaperin kiertäminen on Hulille vaikeampaa kuin Oikulle. Kumpikaan ei ole kuitenkaan vielä täysin ostanut liikettä. Mutta sieltä se tulee...
Seuraavaan kertaan =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)