Kuulumisia heinäkuulta

Kesäkuu on jo vaihtunut heinäkuuksi ja kohta syksy rupeaa kolkuttelemaan ovelle. Meillä on illat pimenneet nyt aika nopeasti. Kesälomatkin on jo pidetty eli loppukesä menee töitä tehden. Syyskuussa on vasta seuraava loman pätkä kun lähdetään agilityn MM-kisoihin kannustamaan ja sitten seuraavalla viikolla mennään Oikun kanssa kasvattajaa "kiusaamaan".

Hulin tilanne jalan suhteen on edelleenkin samanlainen. Viime viikolla kävin Hulin kanssa ottamassa agia medi esteillä niin kaveri sanoi, että olihan se taas kerännyt itseään ennen hyppyä. Pihassa kyllä juoksee enkä oo sen huomannut keventävän sitä jalkaa. Käytiin myös Hulin kanssa tokoilemassa josta jätkä oli tosi innoissaan.

Oikun kanssa ollaan jatkettu samoilla reenilinjoilla mitä aikaisemmin. Tokossa yritetään saada alokasliikkeet kondikseen jos sitä vaikka syksymmällä kävisi kokeilemassa kokeessa...
Paikallaan olo meillä on pieni murheenkryyni. Kärsivällisyyttä kyllä tarvitaan liikkeen opetuksessa. Seuraamisen kontaktiin en ole ihan tyytyväinen, välillä vähän liikaa hajoaa niin sitä pitää myös vahvistaa. Agia ollaan käyty myös reenailemassa, välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä.

Tämän viikon maanantaina käytiin hakuilemassa. Kummallakin koiralla otin pelkkiä tuulia. On niin pitkä aika viimesimmästä kerrasta että palauteltiin homman nimeä koirien muistiin. Huli toimi kuin vanha konkari. Oikku turhan paljon haahuili, otti välillä myös jäljen hajun jota lähti seuraamaan. Mutta muuten reeni meni tosi hyvin.

Oikun kanssa ollaan käyty paimentelemassa. Tämä viikko jäi väliin koska Sinikalla on farmi-kisa viikonloppu. Ensi viikolla taas jatketaan. Nyt on kolme peräkkäistä kertaa mennyt tosi hyvin. Tuntuu kuin koira edistyisi silmissä. Pitkä prosessihan tämä paimennus on mutta ensi kesäksi on jo tavoitteet asian suhteen laitettu. Kovasti yritetään niihin päästä.
Mukana oli myös Tiina ja Urkki (Riesun poika). Urkki tulee kohta 5 kuukautta. Herra pääsi nyt toisen kerran lampaiden tykö ja laumaa ajamaan. Kyllä sieltäkin löytyy tätä viettiä. Tosi hyvin meni lauman perässä eikä yhtään arastellut lampaita. Urkki on myös todella hyvä lupaus tähän harrastukseen.
Alla on video jonka Tiina kuvasi. Video on toiselta harjoitukselta. Eli eka harjoitus oli kun kuljetettiin lampaat aitauksesta laiduntamaan. Ja tämä video on toinen harjoitus, ns.kuljetus pihaan päin. Tähän asti ollaan Oikun kanssa lauman takaa paimennettu ja kuljeteltu laumaa sillä tavalla. Viime kerralla ja nyt tällä kerralla se rupesi itse hakemaan tasapainoon eli hakeutui lauman eteen jolloin se tuo laumaa miulle. Videolla näkyy jonkun verran sitä tasapainoon hakeutumista. Välillä paketti hajoaa mutta Sinikka ei ole asiasta vielä huolissaan. Sinikka sanoi, että kaikki tulee ajallaan ja vielä ei ruveta tekemään niitä hienosäätöjä. Kouluttajan mukaan koira on ottanut nyt isoja harppauksia eteenpäin ja se näkyy myös apukoiran työskentelyssä.
Ite oon ihan tumpelo tässä kun kaikki asiat ovat uutta ja aina ei ymmärrä kaikkea mitä tarkoitetaan. Mutta jos ne palikat rupeaisi miullakin siirtymään paikalleen pikku hiljaa...

Videokuvaa...

Juhannus meni ja heinäkuu on aluillaan. Vietimme mökkijuhannusta velipojan mökillä. Huli oli onnessaan kun sai vapaasti läträtä vedessä. Oikku ei oikein mielellään mennyt veteen, viime vuonna meni paljon paremmin. Rauhallinen juhannus oli...

Itse asiassa hajotin jalan juhannuksena ja nyt on sitä yritetty parannella. Totta se on että "aikuisen" ei kannata mennä trampoliinille hyppimään. Nivelsiteet sain aika pahasti venähtämään tuolla laitteella. Pakosti on nyt jalan takia tullut reenitaukoa joka asian suhteen. Tulevana viikkona pitäisi yrittää saada aikataulua hieman kiinni. Paimennukseen ei olla päästy ja nyt kyllä päätin että menen vaikka olisi pää kainalossa.

Pientä tottistelua ollaan otettu sisätiloissa namien kanssa kun leikkiminen koiran kanssa ei oikein onnistu kipeällä jalalla. Hulille oon yrittänyt opettaa naksun kanssa pikku temppuja. Mutta eiköhän se koipi parane pikku hiljaa ja päästään taas tositoimiin.

Kesäkuun alussa oltiin siellä agilityn möllikisoissa. Jotka olivat Oikun elämän ensimmäiset kisat. Alla on kummankin mölliradat videoituna. Kisat ovat sillä periaatteella että hyllyjä ei tule mutta hyllystä tulee 20 virhepistettä. Oikulla taisi tulos olla jotain 40 ja Hulilla 5. Oikulla ei vielä oikein nuo kontaktit oo hallinnassa. Niinkuin näkyy... Ilta ei sään kannalta ollut mikään hyvä. Vettä satoi aivan kaatamalla. Hyvää harjoitusta kummallekkin koiralle. Huli on aina ollut sellainen hienohelma mutta yllätyin miten hyvin jätkä liikkui kelistä huolimatta. Oikkua ei keli haitannut yhtään. Oikun kanssa tavoitteena oli radalla pysyminen ja hauskanpito. Ja se pysyi radalla vaikka meillä on ollut pientä murrosikää havaittavissa. Hulille ei nyt ollut suurempia tavoitteita kun kokeilla vain jalan kestävyyttä.

Hulin eka radan jälkeen olin huomaavinani pientä keventelyä. Siinä kaverin kanssa katsottiin ja juoksutettiin koiraa mutta ei oikein osannut sanoa mitään. Toisen radan jälkeen sama homma. Videolta katsottiin hyppimistä mutta vaikea oli mitään sanoa. Kotona katsoin sitten tarkemmin niin kyllä se vaan huomaamattomasti keräsi itseään ennen hyppyä. Eli Huli on nyt sitten taas tauolla. Katsotaan onko siitä sitten enää kisoihin. Koiran ehdoilla mennään eteenpäin.

Palataan asiaan... : )

Laiskuutta....

Jaahas, edellisestä kirjoituksesta on taas tovi...
Kesäkin on jo kerennyt alkaa...

Paljon on tapahtunut tuohon pariin kuukauteen. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna oltiin Puuparran ekalla kennelleirillä. Paljon sai taas uutta oppia tokossa sekä agissa. Sen ainakin oppi, taas uudelleen, miten paljon koiran toimintaan heijastaa oma käyttäytyminen. Tokossa sen huomasin varsin hyvin. Paikallaan olot ovat ruvenneet sujumaan hyvin, Turkuun asti piti ajaa senkin asian takia... :)

Ollaan nyt kotona yritetty soveltaa noita oppeja, vähän turhan laiskasti. Pitäisi taas jostain saada kunnon reeni-into hommaan niin rupeaisi ehkä jotain näkyvää saamaan aikaiseksi. Hiljaa hyvä tulee...

Näyttelyssäkin käytiin toukokuussa, ihan hyvällä menestyksellä. Näyttelyhommista pidetään nyt vähän taukoa. Paimentelemassa ollaan käyty, viime viikko jäi väliin. Nyt pitää tällä viikolla yrittää taas päästä. Homma tyssää aina tuohon auto asiaan, kun isännänkin pitää jollain kulkea töihin.
Hakuilemassa ei olla käyty pitkään aikaan, ei sen puoleen ei ole ollut reenejäkään. Kun yhteistä aikaa ei tunnu aina löytyvän. Mutta jos nekin nyt saataisiin jollain tavalla pyörimään.

Hulin jalka rupeaa olemaan jo ok. Medihyppyjä ollaan hypitty ja tänään kokeillaan maksia, että kestääkö vai ei. Nyt koira ei ole kevennellyt, mut joku aika sitten reenien jälkeen näytti siltä kuin ei olisi kokonaan painoa varannut takajalalle. Mut pitää vaan uskaltaa kokeilla. En oo nyt mihinkään kisoihin ilmoittanut ennenkuin näkee kestääkö vai ei.

Huomenna lähetään epiksiin poikien kanssa. Saa nähdä mitä niistäkin tulee....Laittelen sitten epiksien jälkeen kuulumisia....

Hauskaa vappua!!!

Oikein hauskaa vappua itse kullekkin!!!
Meillä menee vappuaatto koiramaisissa hommissa. Yleensä "nuoren" ihmisen pitäisi vähän juhlia...Mutta eihän sitä vielä tiedä minne illalla tiet vievät... ; )

Eilen oltiin Päivin ja "belkkareitten" kanssa tottistelemassa meidän kylän koulun parkkiksella. Oikulle oli hyvää reeniä, oli nimittäin jonkun verran trafiikkia. Valittiin juuri se ilta viikosta kun vanhemmat tulivat koululle sopimaan nuorten luokkaretkestä. Häiriötä oli tosi paljon joka vei jonkun verran Oikun keskittymiskykyä, kun piti välillä tsiikailla mitä ympärillä tapahtuu. Eli me tarvitaan lisää tuollaista hälinää reenien ympärille.
Ruutua otettiin, hyvin koira lähtee tyhjiin mutta nyt pitäisi saada se sinne pysähtymään. Pysähtyminen tulee varmaan olemaan ongelmallista. Toisena teemana meillä oli nouto. Päädyttiin koira laittaa liinaan jotta tuo sen kapulan suoraan miulle. Kun meillä on havaittavissa tätä huuhailua, varsinkin kun on jotain suussa. Paljon mukavampi juosta ympäri mammaa esine suussa kuin luovuttaa sitä. Toinen asia mikä myös huomattiin että en pysty koiraa kehumaan ollenkaan kun se kantaa kapulaa. Kokeiltiin muutaman kerran, että kehuin ja joka kerta sylki kapulan pois. Täytyy olla hissukseen ja siinä vaiheessa kun on miun luona niin hiljaa kehun ja silittelen. Lopuksi otettiin liikkeestä pysähtymistä joka rupeaa onnistumaan jo aika hyvin. Kaukkareita myös otettiin pikkuisen että Päivi näki liikkuuko koira yhtään ja tekeekö se ne "oikealla tavalla". Mutta kyllä mie vaan sano että toko on yhtä säätämistä ja säätämistä...

Tänään lähdetään sitten paimentamaan iltapäivästä. Oikarinen vaan lähtee mukaan touhuun koska Huli saa vielä parannella revähtymäänsä. Keventely on jäänyt vähemmälle ja nyt jopa venyttelee ihan kunnolla kummankin puolen. Jospa se nyt pikku hiljaa rupeaisi parantumaan.

Mutta palailen taas....

Aikaa taas vierähtänyt viimesimmästä

Viimeksi näköjään on tullut kirjoiteltua maaliskuussa...Aika on kyllä vierähtänyt tosi nopeesti. Koko maaliskuuta ei oikein edes huomannut. Myö ollaan reissattu ja kisailtu ja kotikoulutuksia tehty.

Huhtikuun alussa käytiin Hulin kanssa Varkaudessa kisaamassa agilityä. Todella huonolla menestyksellä. Eka radalla keppien kanssa oli suuria ongelmia, sitä ennen kyllä saatiin jo hylly. Koira karkasi A:lta väärälle esteelle. Mut kepit oli hankalat, koira aloitti väärin ja toisella kerralla tuli välistä pois. Kolmannella kerralla kepeiltä saatiin puhdas suoritus ja päätin lopettaa sitten hyllyradan tekemisen siihen.
Toinen rata alkoi ensimmäisen riman tiputuksella, oma moka aika lahjakkaasti. Koira teki tosi hyvää rataa mutta kaarrokset olivat aivan tautisen isoja. Yliaikaa tuli reilu 3 sekkaa ja se on tosi paljon. Kontakti esteet meni tosi hyvin, koira tuli alas asti ja A:ltakaan ei nyt karannut. Näistä kisoista ei jäänyt mitenkään hyvä olo, en tiiä mistä johtuneen.
Nyt Huli on pois kisakentiltä reilun kuukauden ajan. Kaksi viikkoa sitten koira reväytti vasemmalta puolelta nivusen seutua lihaksen. Jyväskylän näyttely sekä eiliset kisat jäivät väliin saikun takia. Nyt katsotaan pystyykö osallistumaan seuraavaan näyttelyyn. Hieroja kävi männeellä viikolla ja seuraava hieronta kerta on toukokuun puoli välissä. Jonkun verran keventelee edelleenkin mutta ei niin paljon mitä tapahtuneen jälkeen. Nyt jopa varaa jo painoakin jalalle. Hieroja antoi luvan aloitella kevyellä liikunnalla jotta ei jäisi opituksi tavaksi keventely.

Oikun kanssa käytiin Jyväskylän näyttelyssä. Hyvää teki Oikulle päästä matkaan ilman Hulia. Joutuu jätkä vähän myös itsekkin ottamaan "vastuuta" kun aina ei pysty tukeutumaan Huliin. Tuomarina oli Kari Järvinen ja saldoksi saimme H. Tuomari ei tykännyt yhtään Oikusta. Määritteli koiran "mäyräkoiraksi" arvostelun perusteella. Mutta se oli vain näyttely ja hyvä harjoitus tulevia koitoksia varten.

Koulutusrintamalle ei kuulu uutta. Tokon suhteen on ollut laiskuus ajankohta menossa. Pitäisi taas ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta panostamaan siihenkin enemmän. Eilen käytiin hallilla ottamassa pienet agireenit. Eka kerta meni vähän kuuheltamiseksi kun on toista viikkoa aikaa kun viimeksi käytiin hallilla. Tehtiin puomia ns.:lla juoksukontakti menetelmällä mutta en tiiä onko se kaikkein paras ratkaisu meidän suoritus tavaksi. Mutta onneksi ei ole enää pitkä aika Puuparran leiriin ja saa taas uutta tietoa sekä näkökulmaa asiaan. Rengasta otettiin myös, nyt ilman hihnaa. Koira taas yllätti positiivisesti, hakee jo rengasta tosi hyvin, että pystyy jo lähettämään renkaalle.
Tänään sain viimein ja vihdoin laitettua kaikki 12 keppiä ja verkotettua loppuosan. Oikulla on vain tehty 6 kepillä ja ajattelin että varmasti yrittää tulla välistä pois mutta mitä vielä. Jätkä teki tosi tyylikkäästi, kuin vanha tekijä, kepit loppuun asti. Lähetykset onnistuu hyvin, lähtee jo reilusta 5 metristä hakemaan itsenäisesti. Nyt pitää yrittää vaan kulmat saada onnistumaan kympillä ja ruveta vaikeuttamaan reeniä kerta kerralla.

Niin ja käytiinhän myö Oikun kanssa männeellä viikolla keskiviikkona paimentamassa, kurssin eka kerta. Laumassa taisi olla 15 lammasta millä aloitettiin. Pitkän tauon jälkeen homma alkoi tosi hyvin. Koira oli reippaana ja näytti mielenkiintonsa lampaita kohtaan. Nyt jo rupesi hakemaan sitä omaa paikkaansa lauman perässä. Viime syksyn herättelyt ei ole menneet hukkaan ollenkaan. Koira oli vielä liinassa mutta siitä yritetään päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Yritän saada jossakin vaiheessa videon pätkää tänne sivuille jotta meidän "tuottajakin" näkisi kasvatin toiminnassa. Huli on pois näistä kuvioista niin pitkään ennenkuin jalka paranee.

Mut yritän palailla astialle kun taas jotain asiaa... : )

Pääsiäinen tuli ja meni

Eipä juuri tuota pääsiäistä tullut juhlittua muuten kuin herkkujen suhteen. Kiireinen viikonloppu menoineen ja tuli tietysti töitäkin tehtyä. Täällä päin oli todella hyvät kelit viikonlopun aikana, sai nauttia auringon paisteesta. Mutta tällä hetkellä ei ole tietoakaan noista keleistä. Viime yön aikana oli ruvennut ihan kunnolla lunta tulemaan ja sama jatkuu edelleenkin. Kuistin edessä aamulla oli varmaan yli puoli metriä tuiskuttanut lunta. Koiratkin oli ihmeissään kun ei päässyt normaaliin tapaan aamupissalle pihalle. Mutta onneksi naapurin setä tuli auraamaan ja koiratkin pääsi pihalle. Ei oikein auttanut kolallakaan touhu kun ei päässyt lumia mihinkään työntelemään. No toivottavasti tämä on nyt sitten kevään viimeinen lumimyräkkä.

Me tosiaan oltiin viikonlopun aikana menossa koiratouhuissa. Aloitetaan siitä tärkeimmästä eli Hulin agilitykisoista. Pitkänäperjantaina oli Joensuussa kisat ja tuomarina oli Pertti Siimes. Kolme rataa joista yksi oli hyppis. Nollien keruu on tiukoilla koska tarvitaan agi-radoilta se neljä nollaa koska hyppiksiltä on plakkarissa se sallittu kaksi ja tuplakin saatiin vahingossa viime vuoden elokuussa.


Radat oli tosi mukavia, oli menoa mutta kuitenkin kääntöjäkin ja pahoja keppikulmia. Kummaltakin agiradalta saatiin se tuttu hylly-tulos. Koira toimi taas kuin unelma mutta itse olin taas pihalla kuin lumiukko. Eka radalla koira pääsi livahtamaan putkesta A:lle kun hiljaa seisoa jökötin puomin luona, en yhtään ihmettele koiran ratkaisua koska minkäänlaista ohjausta tilanteessa ei tapahtunut. Muuten se hyllyrata meni loppuun hyvin.
Toisella radalla ohjasin koiran hyppäämään takaisin hypätyn esteen. Nämä omat möhläykset syövät kyllä naista että ei osaa kuvitellakkaan...En tiiä oppiikohan sitä ikinä ohjaamaan koiraa varmalla otteella ja samalla asenteella.
Hyppikselle lähdettiin pitämään vain hauskaa ja juoksemaan. No siltä radalta tuli yliaikainen nolla (0,22). Seuraaviin kisoihin yritetään samalla asenteella kuin nyt hyppikselle niin ehkä myö sitten tehtäisiin sitä tulosta. Kaikki on nyt vain itsestäni kiinni.
Samoissa kisoissa reenikaveri teki voittonollan ykkösluokasta ihan sika nopeella holskulla. Niillä on ollut nollan tulo aina ihan pienestä kiinni. Mutta nyt on avattu nollatili niin jos niitä nyt rupeaisi tipahtelemaan enemmänkin. Paljon ovat tehneet töitä koiran kanssa. Onnittelut Satulle ja Topille vielä tätä kauttakin!!

Maanantaina oli sitten tämä kauneuspuoli. Maanantai aamuna lähdettiin ajamaan kohti Lappeenrantaa näyttelyyn johon oli ilmoitettu 14 schapea (paikalla 11) ja tuomarina toimi Lena Danker. Onneksi ei tarvinnut yksinään lähteä, sain oman KEPOn mukaan. Ihmeitten aika ei ole ohi mut ilman mitään isompaa suostuttelua sain isännän lähtemään mukaan. Ihme!!!!
Kummatkin koirat saivat ERIn ja olivat kahdestaan paras uros-kehässä. Kiitos Hennalle Oikun esittämisestä!!! Ihmeet ei loppuneet isännän mukaan lähtemiseen. Tuomari sijoitti, meidän keskenkasvuisen junnu rääpäleen, PU 1!!!! Jotenkin koko homma oli vähän epälooginen. Roppi-kehässä oli vastassa myös junnukoira, Lumikuono Äiteen Plikka. Lopuksi Oikarinen oli ROP. Eli voi sanoa että kehässä jyräsivät nyt nuoret, junnukoirat. Reissusta on nyt taas yhen kerran toivuttu...



Eilen käytiin sitten kummankin kaa agireeneissä. Kumpikin toimi erittäin hyvin. Oikkukin kuunteli ja seurasi ohjausta kuin "vanha tekijä". Kummankin reeneistä jäi taas hyvä maku suuhun. Tokoa tehdään kotona ja pikku hiljaa siinä myös edistytään. Oikarisella paikalla oloreeniin yritetään saada viivettä ja siinä ei olla kyllä kympin arvoisesti edistytty. Mutta pikku hiljaa...

Laitan pari huonoa kuvaa meidän jäälenkistä torstailta, kun vielä oli hyvä keli.

Kuulumisia...

Aikaa on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Laiskuutta!!!
Menneen viikon lauantaina käytiin Tampereella pyörähtämässä näyttelyssä. Tuomariksi oli saapunut erkkarituomari Jan De Gids. Schapeja oli tosi mukavasti paikalla, junnukoiria varmaan kaikkein eniten mitä missään näyttelyssä on ikinä ollut.
Oikarinen oli junnuissa ja sai tulokseksi hienosti ERIn ja kilpailuluokan neljäs. Kakkosta lähdettiin hakemaan koska koira on vähän vaiheessa mutta tulos oli taas yllätyksellinen. Juokseminen onnistui hyvin, yksi kenguruloikka saatiin vain aikaiseksi : ) Huli sai myös ERIn ja sijoittui PU kehässä kolmanneksi. Kumpikin koira oli kasvattajaryhmässä, Huli Lumikuonon ja Oikku Puuparran ja samalla tämä oli Puuparran ensimmäinen kasvattajaryhmä.
Näyttelyn jälkeen otettiin Anskun ja muiden kasvattien kanssa pienet tokoreenit. Onneksi Oikku näytti ne samat elkeet mitä kotona reenatessa tulee eteen. Niihin saatiin nyt neuvoja. Liikkeestä pysähtyminen ei onnistu meillä pallon kanssa joten siihen vaihdettiin nyt se nami. Ja sujuu tosi paljon helpommin ja koira tietää mistä palkka tulee. Ainut vaan että meidän piti lähteä ajelemaan kesken kaiken kotia kohti kun tuo matka ei ole lyhyemmästä päästä.
Kotona oltiin lauantai-iltana lähempänä kymmentä ja seuraavana päivänä oli työvuoro. Hauskaa oli mutta kyllä oltiin koko porukka rättiväsyneitä. Palautuminen kestää...

Eilen käytiin Oikarisen kanssa hallilla. Tiina oli aputyttönä mukana. Reenit meni hyvin. Ainut mikä nyt vähän mättää on käännökset. Koira vetää hirveät kaarrokset hypyltä. Varmaan palaamme hieman taaksepäin koulutuksessa ja otetaan pelkkiä käännöksiä. Hauskaa tässä se on kun välillä käännökset ovat tosi pieniä ja nopeita ja välillä taas leiskautetaan. Omaa sijoittumista ja ohjausta ollaan yritetty miettiä ja kaikkea ollaan kokeiltu. Välillä toimii ja välillä ei. Kyllä tää on vaikeeta. Innolla kyllä odotan Janitan ja Jaakon koulutusta toukokuussa. Saisi vaan tulla äkkiä : )

Samaan aikaan hallille tuli muitakin reenailijoita joten saatiin Oikulle hyvät häiriötekijät tokoon ; ) Olin varma että koira ei pysty tekemään mitään, varsinkaan paikalla oloa... Mut epäilykseni osui väärään. Oikarinen keskittyi tosi hyvin työskentelyyn. Radalla meni koira joka haukkui mutta eipä jätkää moinen kiinnostanut. Paikalla olossa, istualtaan, Tiinan kaksospojat tulivat halliin niin eipä sekään saanut takapuolta nousemaan vaikka pojat menivät ihan vierestä. Vaiheessa paikallaan olo on mutta hyvät onnistumiset antaa kyllä motivaatiota reenaukseen.

Pihalla ennen lähtöä vielä höpöteltiin ja samalla seurattiin miten Oikku on lasten kanssa. Pojat leikkivät lähellä olevalla mäellä ja Oikku mukana. Kertaakaan en nähnyt Oikun käyttävän hampaitaan käsiin, jalkoihin, vaatteisiin... Hyvin osasi mukana olla ja hyvin osasivat pojatkin käsitellä koiraa.